Lehdistötiedotteet

7. huhtikuuta 2010: Neptunuksen kuun Tritonin kaasukehästä on tehty kautta aikojen ensimmäinen infrapuna-analyysi. Kesä on sen mukaan nyt kuumimmillaan kuun eteläisellä pallonpuoliskolla. ESOn VLT-teleskooppia käyttänyt eurooppalainen tutkijaryhmä löysi Tritonin ohuesta kaasukehästä hiilimonoksidia sekä metaania ensi kertaa maanpäällistä instrumenttia käyttäen. Havainnot paljastivat, että ohut kaasukehä vaihtelee vuodenaikojen mukaan ja paksunee lämmetessään.

31. maaliskuuta 2010: ESO julkistaa tänään kuvan Gum 19 -nimisestä himmeästä, vähän tunnetusta tähtisumusta. Se näkyy infrapunassa toiselta puoleltaan pimeänä ja toiselta kirkkaana. Sumun toisessa päässä on V391 Velorum -nimisen sinisen superjättiläisen valaisemaa kuumaa vetykaasua. Uusia tähtiä synnyttää V391 Velorumia kuvassa vasemmalla reunustava vana, joka koostuu kirkkaasta ja pimeästä materiaalista. Vuosituhansien vieriessä nuoret tähdet ja supernovana räjähtäneen V391 Velorumin jäännökset todennäköisesti muuttavat Gum 19:n januksenkasvoista ulkomuotoa.

24. maaliskuuta 2010: Tähtitieteilijät ovat jo kauan tienneet, että monissa kaukaisimman universumin kartoituksissa hukataan suuri osa valon todellisesta kokonaismäärästä. Tutkijat ovat nyt vahvistaneet, että suuri osa galakseista, joiden valolta on kestänyt 10 miljardia vuotta matkata meille saakka, on jäänyt aiemmin havaitsematta. Tähän tulokseen päädyttiin syvällekäyvässä kartoituksessa, jossa käytettiin kahta ESOn VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) neljästä 8,2-metrisestä jättiläiskaukoputkesta sekä erikoisrakenteista suodinta. Kartoituksessa löydettiin myös eräitä himmeimpiä koskaan havaittuja universumin varhaisvaiheen galakseja.

21. maaliskuuta 2010: Tähtitieteilijät ovat tehneet ensimmäistä kertaa suoria mittauksia hyvin kaukaisessa galaksissa sijaitsevan tähtien syntyalueen koosta ja kirkkaudesta. Mittausten alkusysäyksenä oli APEX-teleskoopin avulla tehty onnekas havainto. Kyseinen galaksi sijaitsee niin etäällä ja sen valo matkaa meille saakka niin kauan, että näemme sen sellaisena kuin se oli 10 miljardia vuotta sitten. Kosminen gravitaatiolinssi suurentaa galaksia siten, että näemme siitä lähikuvan, joka ei muilla keinoin olisi mahdollinen. Tämä onnekas sattuma paljastaa galaksien tähtien rajun syntyprosessin universumin varhaisvaiheessa. Tähtien syntyalueet muodostuivat silloin sata kertaa nopeammin kuin nuoremmissa galakseissa. Tutkimustulokset julkaistaan tänään verkossa ilmestyvässä Nature-lehdessä.

17. maaliskuuta 2010: Tähtitieteilijät ovat löytäneet ensimmäisen ”normaalin” eksoplaneetan, jota voidaan tutkia seikkaperäisesti. Planeetta löydettiin, kun CoRoT-satelliitin ja ESOn HARPS-instrumentin havainnot yhdistettiin toisiinsa. Tämä Corot-9b:ksi nimetty eksoplaneetta kulkee säännöllisin väliajoin auringonkaltaisen tähden editse. Kyseinen tähti sijaitsee 1 500 valovuoden päässä Maasta Käärmeen (lat. Serpens) tähdistön suunnassa.

16. maaliskuuta 2010: Jupiterin suuresta punaisesta pilkusta on saatu ensimmäiset lämpökuvat ESOn VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) ja muiden tehokkaiden maanpäällisten kaukoputkien avulla. Kuvissa erottuu ensi kertaa lämpiä pyörteitä viileämpien alueiden keskellä. Niiden perusteella tutkijat pystyvät tekemään tästä jättiläismyrskystä ennätystarkan sääkartan, jossa näkyy lämpötilan, tuulten, paineen ja koostumuksen yhteys pilkun väriin.

3. maaliskuuta 2010: NGC 1788 on Orionin tähdistön hämärässä, usein unohdetussa kolkassa sijaitseva vivahteikas tähtisumu, jonka hienot yksityiskohdat erottuvat entistä tarkemmin ESOn tänään julkaisemassa kuvassa. Tämä aavemainen pilvi on melko syrjässä Orionin kirkkaista tähdistä. Niiden voimakkaat tuulet ja valo muovaavat kuitenkin suuresti tähtisumun ulkomuotoa ja tekevät siitä kotipaikan lukuisille vastasyntyneille auringoille.

24. helmikuuta 2010: ESO on tänään julkaissut uuden upean kuvan NGC 346 -tähtijoukosta. Kyseessä on naapurigalaksimme Pienen Magellanin pilven kirkkain tähtien syntyalue, joka sijaitsee 210 000 valovuoden päässä Tukaanin tähdistön suunnassa. Massiivisten tähtien valo, tuuli ja kuumuus ovat levittäneet tähtijoukon sisällä ja ympärillä hehkuvan kaasun sumuharsoksi, joka muistuttaa kohteen ympärille kietoutuvaa hämähäkin seittiä. Ikuisuuksien vieriessä NGC 346 muuttaa muiden tähtitaivaan nähtävyyksien tavoin jatkuvasti muotoaan. Alueen irtoaines tiivistyy yhä uusiksi tähdiksi, jotka syttyessään sirottelevat jäljelle jäävän pölyn ja kaasun ympärilleen suurina aaltoina.

17. helmikuuta 2010: Linnunradan ulkopuolella vuosia piileskelleiden primitiivisimpien tähtien piilopaikat on vihdoin paljastettu. Galaktisen naapurustomme vanhimmat tähdet ovat olleet tutkijoille suuri astrofysikaalinen arvoitus, jonka ESOn VLT-teleskoopilla tehdyt uudet havainnot auttoivat ratkaisemaan. Tulokset vaikuttavat ratkaisevasti käsitykseemme universumin varhaisimmista tähdistä.

10. helmikuuta 2010: Orionin tähtisumu paljastaa kätkettyjä salaisuuksiaan upeassa kuvassa, joka on otettu ESOn uudella VISTA-kartoituskaukoputkella. Koko tähtisumu mahtuu kaukoputken laajaan kuvakenttään kaikessa loistossaan. VISTAn infrapunanäkymän avulla päästään lisäksi kurkistamaan syvälle pölyn uumeniin, josta paljastuu erikoislaatuisesti käyttäytyviä, hyvin aktiivisia nuoria tähtiä.

3. helmikuuta 2010: ESO on julkaissut upean VLT-kuvan NGC 3603:a ympäröivästä jättimäisestä tähtien taimitarhasta, jossa syntyy koko ajan uusia tähtiä. Kauniin tähtisumun keskellä sijaitsee eräs Linnunradan kirkkaimmista ja tiheimmistä nuorten, massiivisten tähtien muodostamista tähtijoukoista. Tutkijoille kohde on erinomainen ”lähivastine” muiden galaksien aktiivisille tähtien syntyalueille. Tähtijoukkoon kuuluu myös tähän saakka massiivisin tähti, jonka paino on pystytty laskemaan.

27. tammikuuta 2010: Tähtitieteilijät ovat löytäneet ESOn VLT-teleskoopin avulla tähdenmassaisen mustan aukon, joka sijaitsee toisessa galaksissa paljon kauempana kuin yksikään toinen tähän saakka tunnetuista mustista aukoista. Se on massaltaan yli viisitoista kertaa Auringon kokoinen ja siten toiseksi suurin koskaan löydetty tähdenmassainen musta aukko. Sillä on lisäksi seuranaan tähti, joka pian muuttuu itsekin mustaksi aukoksi.

20. tammikuuta 2010: ESO on julkaissut uuden, näyttävän kuvan Kissankäpäläsumuna tai NGC 6334 sumuna tunnetusta suuresta pilvestä. Tämä lähellä Linnunradan sydäntä sijaitseva kaasu- ja pölymuodostelma tunnetaan lukuisten massiivisten tähtien syntypaikkana. Normaalisti kohde jää lähes kokonaan edessä olevien pölypilvien peittoon.

13. tammikuuta 2010: Oman aurinkokuntamme suurennusta muistuttavasta kolmen planeetan järjestelmästä on saatu uutta tutkimustietoa. Tähtitieteilijät onnistuivat saamaan ensimmäisen suoran spektrin eli ns. kemiallisen sormenjärjen [1] kaukaista tähteä kiertävästä planeetasta [2]. Tulos antaa uutta tietoa planeetan synnystä ja koostumuksesta. Se on myös tärkeä virstanpylväs etsittäessä elämää muualta maailmankaikkeudesta.

4. tammikuuta 2010: ALMA-teleskooppina tunnetun Atacaman suuren millimetri-/alimillimetrijärjestelmän (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) rakentamisessa on saavutettu tärkeä virstanpylväs. Tähtitieteilijät ja suunnittelijat ovat ensi kertaa onnistuneet linkittämään observatorion kolme Pohjois-Chilessä 5 000 metrin korkeudessa sijaitsevaa antennia. Kylmästä universumista saadaan tulevaisuudessa ennenäkemättömän tarkkoja kuvia, kun havaintoja tekee kolme antennia yhdessä. Samalla pystytään korjaamaan kahden antennin käytöstä aiheutuvat virheet.

16. joulukuuta 2009: Tähtitieteilijät ovat löytäneet toisen supermaaksi luokitellun eksoplaneetan [1], jonka massa ja säde on pystytty määrittämään. Planeetan rakenteesta on näin saatu ratkaisevan tärkeitä vihjeitä. Kyseessä on myös ensimmäinen supermaa, jonka ympäriltä on löydetty kaasukehä. Pientä tähteä vain noin 40 valovuoden päässä meistä kiertävä eksoplaneetta avaa jännittäviä uusia näkökulmia asumiskelpoisten planeettojen etsitään. GJ1214b-niminen planeetta on noin kuusi kertaa maan massainen, ja sen sisus on luultavasti lähinnä vesijäätä. Planeetta on nähtävästi pinnaltaan varsin kuuma ja paksun kaasukehän ympäröimä, mikä tekee siitä maankaltaisen elämän kannalta epäsuotuisan.

11. joulukuuta 2009: Uusi VISTA-kartoituskaukoputki (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy) on otettu vastikään käyttöön ESOn Paranalin-observatoriossa, ja sen avulla on juuri tuotettu ensimmäiset julkaistut kuvat. VISTA on maailman suurin infrapuna-aallonpituuksia tutkiva kartoituskaukoputki. Sen suuri peili, laaja näkökenttä ja erittäin herkät ilmaisimet avaavat aivan uudenlaisen näkymän eteläiselle tähtitaivaalle. Upeat uudet kuvat Liekkisumusta, Linnunradan keskuksesta ja Fornaxin galaksijoukosta todistavat, että laite toimii erinomaisesti.

7. joulukuuta 2009: ESOn VLT-teleskoopilla (Very Large Telescope) tehty laaja tutkimus mutkistaa auringonkaltaisten tähtien arvoitusta entisestään. Noin kolmasosassa auringonkaltaisista tähdistä ilmenee elinkaaren loppupuolella epätavallisia, vuoden kerrallaan kestäviä kirkkausvaihteluita. Tähtitieteilijät ovat viime vuosikymmenten aikana esittäneet ilmiölle useita mahdollisia selityksiä. Uudet, tarkat havainnot kuitenkin kyseenalaistavat ne kaikki. Arvoitus vain syvenee. Sopivan selityksen etsintä jatkuu yhä.

3. joulukuuta 2009: ESOn uusin kuva nostaa esille Trumpler 14 -nimisen nuoren tähtijoukon. Kuvan hienoista yksityiskohdista hahmottuu kaunis tilannekuva suuresta tähtiperheestä. Näyttävä perhepotretti otettiin ESOn VLT-teleskooppiin liitetyllä MAD-instrumentilla (Multi-conjugate Adaptive optics Demonstrator). Näin suurta taivaanaluetta ei ole koskaan aiemmin kuvannettu adaptiivista optiikkaa [1] käyttäen. Tähtitieteilijät pystyvät sen avulla poistamaan suurimman osan ilmakehän aiheuttamista vääristymistä.

30. marraskuuta 2009: Kummat olivat ensin, materiaa ahmivat supermassiiviset mustat aukot vai valtavat galaksit, joissa ne sijaitsevat? Orvosta mustasta aukosta äskettäin tehtyjen havaintojen pohjalta on kehitetty uusi teoria: mustat aukot saattavat ”rakentaa” oman emogalaksinsa. Tämä voi olla se kauan etsitty puuttuva rengas, joka selittää, miksi mustien aukkojen massa on suurempi runsastähtisissä galakseissa.