Lehdistötiedote

Häikäisevä spiraali aktiivisella sydämellä

5. heinäkuuta 2017

ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) on taltioinut upean kuvan päältä päin nähdystä sauvaspiraaligalaksista Messier 77. Kuva tekee oikeutta galaksin kauneudelle esitellessään sen säkenöiviä spiraalihaaroja, joita tomukaistat halkovat, mutta epäonnistuu välittämään Messier 77:n myrskyisän luonteen.

Tämä kuvankaunis spiraaligalaksi vaikuttaa rauhalliselta, mutta sen ulkonäkö pettää. Myös nimellä NGC 1068 tunnettu Messier 77 on yksi lähimmistä aktiivisista galakseista, jotka ovat maailmankaikkeuden suurienergiaisimpia ja vaikuttavimipia kohteita. Niiden ytimet ovat usein kirkkaampia kuin koko muu osa galaksia. Aktiiviset galaksit ovat maailmankaikkeuden kirkkaimpien kohteiden joukossa ja säteilevät valoa useimmilla, jos eivät kaikilla, aallonpituuksilla gamma- ja röntgensäteilystä mikro- ja radioaaltoihin. Messier 77 on lisäksi luokiteltu tyypin II Seyfert -galaksiksi, jotka luonteenomaisesti ovat erityisen kirkkaita infrapuna-aallonpituuksilla.

Tämän vaikuttavan kirkkauden aiheuttaa voimakas säteily, joka sinkoaa ulos keskustan voimanpesästä — supermassiivista mustaa aukkoa ympäröivä kertymäkiekko. Mustaa aukkoa kohti putoava materia puristuu kasaan ja kuumenee uskomattomiin lämpötiloihin saaden sen säteilemään suunnattomia määriä energiaa. Tämän kertymäkiekon ajatellaan olevan torukseksi kutsutun, tiheän donitsin muotoisen kaasu- ja tomurakenteen verhoama. Vuonna 2003 tehdyt havainnot Messier 77:stä kykenivät ensimmäistä kertaa erottamaan tällaisen rakenteen käyttäen tehokasta VLT-interferometriä (eso0319).

Tämä kuva Messier 77:stä otettiin neljällä eri aallonpituusalueella, jotka vastaavat sinistä, punaista, violettia ja vaaleanpunaista (vety-alfa) väriä. Kukin aallonpituus tuo esiin eri ominaisuuksia: esimerkiksi vaaleanpunainen vety-alfa korostaa spiraalihaaroissa muodostuvia kuumempia ja nuorempia tähtiä kun punaisella näkyvät Messier 77:ää ympäröivät hienojakoisemmat kierteiset rihmastot [1]. Etualan tähti Linnunradassa näkyy myös galaksin keskustan vieressä esitellen paljastavan diffraktiokuvionsa. Lisäksi monia muita etäisiä galakseja on näkyvissä. Spiraalihaarojen ulkolaitamilla näkyvät galaksit vaikuttavat pikkuruisilta ja heiveröisiltä verrattuna kolossaaliseen aktiiviseen galaksiin.

Valaskalan tähdistössä (Cetus) 47 miljoonan valovuoden etäisyydellä sijaitseva Messier 77 on yksi Messierin luettelon etäisimpiä galakseja. Alkuunsa Messier oletti, että hänen teleskoopillaan näkemänsä hyvin kirkas kohde oli tähtijoukko, mutta teknologian kehittyessä sen todellinen asema galaksina kävi ilmeiseksi. Noin 100 000 valovuoden halkaisijallaan Messier 77 on myös yksi Messierin luettelon suurimpia galakseja. Se on niin massiivinen, että sen painovoima saa muut lähistön galaksit taipumaan ja vääntymään (eso1707) [2].

Tämä kuva otettiin käyttäen ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä sijaitsevan VLT-teleskoopin yksikköteleskooppi 1:n (Antu) FORS2-havaintolaitetta (FOcal Reducer and low dispersion Spectrograph 2). Se on peräisin ESO:n Cosmic Gems -ohjelmasta (kosmiset jalokivet), joka on koulutuksen ja viestinnän tarkoituksiin perustettu viestintähanke, joka tuottaa kuvia kiinnostavista, arvoituksellisista tai viehättävistä kohteista käyttäen ESO:n teleskooppeja.

Lisähuomiot

[1] Samanlaisia punaisia rihmoja löytyy myös NGC 1275:stä. Ne ovat viileitä, vaikka ovatkin noin 50 miljoonaa Celsius-asteisen, hyvin kuuman kaasun ympäröimiä. Rihmat ovat lukkiutuneet magneettiseen kenttään, joka ylläpitää niiden rakennetta ja osoittaa kuinka keskustan mustan aukon energia siirtyy ympäröivään kaasuun.

[2] NGC 1055 sijaitsee noin 60 miljoonan valovuoden etäisyydellä. Toisin kuin Messier 77, se nähdään sivulta päin. Tämä Astronomy Picture of the Day (päivän tähtitiedekuva) esittää kummatkin galaksit yhdessä, noin Kuun kokoisella näkökentällä (APOD).

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on yksi maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, ALMA-teleskoopin pääyhteistyökumppaneista. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista E-ELT -teleskooppia (European Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Valokuvia VLT-teleskoopista
• Muita FORS:lla otettuja kuvia

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1720.