Lehdistötiedote

Tuhon pilarit

Läheisten kirkkaiden tähtien räjäyttämä värikäs Kölin sumu

2. marraskuuta 2016

ESO:n VLT-teleskoopin MUSE-havaintolaitteella on saatu näyttäviä uusia havaintoja laajoista pilareita muistuttavista rakenteista Kölin sumussa. Kansainvälisen tutkijaryhmän analysoimat erilaiset pilarit vaikuttavat tuhon pilareilta — vastakohtana vastaavanlaisten, Kotkasumun ikonisten Luomisen pilarien nimelle.

Kölin sumun uusien kuvien tornit ja pilarit ovat laajoja tomu- ja kaasupilviä tähtienmuodostuksen keskiössä noin 7500 valovuoden etäisyydellä. Sumun pilareita havaitsi ESO:n tutkijakoulutettava Anna McLeodin johtama tutkimusryhmä käyttäen ESO:n VLT-teleskoopin MUSE-havaintolaitetta.

MUSE:n teho on sen kyvyssä muodostaa tuhansia kuvia kaasusumusta samanaikaisesti, jokainen valon eri aallonpituudella. Tämän ansiosta tähtitieteilijät voivat kartoittaa materian kemiallisia ja fysikaalisia ominaisuuksia sumun eri osissa.

Kuvia vastaavanlaisista rakenteista, kuuluisista Luomisen pilareista [1] Kotkasumussa ja muodostelmista NGC 3603:ssa yhdistettiin tässä esitettyihin. Kaikkiaan kymmentä pilaria on havaittu ja samalla on havaittu vahva yhteys läheisten, massiivisten tähtien säteilyn ja pilarien piirteiden välillä.

On ironista, että yksi massiivisen tähden muodostumisen ensimmäisiä seurauksia on, että se alkaa tuhota synnyinpilveään. Ajatus massiivisten tähtien merkittävistä vaikutuksista ympäristöönsä ei ole uusi: tällaisten tähtien tiedetään sinkoavan sisuksistaan valtavia määriä voimakasta ionisoivaa säteilyä. Tämä säteily on riittävän voimakasta riistämään atomeilta niitä kiertävät elektronit. On kuitenkin hyvin vaikea saada havaintotodisteita tällaisten tähtien ja niiden ympäristön vuorovaikutuksista.

Tutkimusryhmä analysoi tämän suurienergiaisen säteilyn vaikutusta pilareihin eli kaasun ionisoitumista ja hajaantumista. Havaitsemalla tämän (englanniksi nimellä photoevaporation tunnetun) prosessin tuloksia, joihin kuuluu muun muassa pilarien massan väheneminen, he pystyivät päättelemään syylliset. Pilarien hajaantumisen ja läheisten tähtien ionisoivan säteilyn määrän välillä oli selvä vastaavuussuhde.

Tämä saattaa vaikuttaa kosmiselta katastrofilta, massiivisten tähtien kääntyessä luojiaan vastaan. Tähtien ja pilarien välisten palautemekanismien monimutkaisuus tunnetaan kuitenkin huonosti. Nämä pilarit saattavat näyttää tiheiltä, mutta kaasusumut muodostavat tomu- ja kaasupilvet ovat itse asiassa hyvin harvoja. On mahdollista, että massiivisten tähtien säteily ja tähtituulet suorastaan auttavat muodostamaan pilareihin tiheämpiä kohtia, joissa voi sitten muodostua uusia tähtiä.

Näillä henkeäsalpaavilla taivaallisilla rakenteilla on vielä paljon kerrottavaa meille ja MUSE on ihanteellinen havaintolaite niiden luotaamiseen.

Lisähuomiot

[1] Luomisen pilarit on NASA:n ja ESA:n Hubble-avaruusteleskoopin ottama ikoninen kuva, joka on tehnyt niistä kuuluisimman kaikista vastaavanlaisista rakenteista. Nämä elefantin kärsiksikin kutsutut rakenteet saattavat olla pituudeltaan useita valovuosia.

Lisätietoa

Tämä tutkimus esitettiin tutkimusjulkaisussa "Connecting the dots: a correlation between ionising radiation and cloud mass-loss rate traced by optical integral field spectroscopy", jonka kirjoittivat A. F. McLeod et al. Julkaisu ilmestyi julkaisusarjassa Monthly Notices of the Royal Astronomical Society.

Tutkimusryhmään kuuluvat A. F. McLeod (ESO, Garching, Saksa), M. Gritschneder (Universitäts-Sternwarte, Ludwig-Maximilians-Universität, München, Saksa), J. E. Dale (Universitäts-Sternwarte, Ludwig-Maximilians-Universität, München, Saksa), A. Ginsburg (ESO, Garching, Saksa), P. D.Klaassen (UK Astronomy Technology Centre, Royal Observatory Edinburgh, Iso-Britannia), J. C. Mottram (Max-Planck-Institut für Astronomie, Heidelberg, Saksa), T. Preibisch (Universitäts-Sternwarte, Ludwig-Maximilians-Universität, München, Saksa), S. Ramsay (ESO, Garching, Saksa), M. Reiter (University of Michigan Department of Astronomy, Ann Arbor, Michigan, USA) ja L. Testi (ESO, Garching, Saksa).

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on yksi maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, ALMA-teleskoopin pääyhteistyökumppaneista. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista E-ELT -teleskooppia (European Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Tutkimusjulkaisu
• Valokuvia VLT-teleskoopista

Yhteystiedot

Anna Faye McLeod
ESO
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6321
Sähköposti: amcleod@eso.org

Mathias Jäger
Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 176 62397500
Sähköposti: mjaeger@partner.eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media