Lehdistötiedote

Hautautuneiden jättiläisten valtakunta

2. maaliskuuta 2016

Vasta hiljattain syttyneet, syvällä tomupilvissä piilottelevat harvinaiset, massiiviset tähdet valaisevat purppuraisia kaasupilviä tässä suunnattomassa, uudessa kuvassa. Nämä paahtavan kuumat, hyvin nuoret tähdet ovat vain ohi vilahtavia hahmoja kosmisella näyttämöllä ja niiden alkuperä on yhä arvoitus. Nämä jättiläiset synnyttänyt valtava kaasupilvi ja sen eloisa sekä kiehtova ympäristö on tässä taltioitu hyvin yksityiskohtaisesti ESO:n VST-teleskoopilla, joka sijaitsee Paranalin observatoriolla Chilessä.

RCW 106 on noin 12 000 valovuoden etäisyydellä, eteläisen taivaan Kulmaviivoittimen tähdistössä (Norma) sijaitseva rönsyilevä kaasu- ja tomupilvi. Alueen nimi tulee siitä, että se on 106. kohde eteläisen Linnunradan H II -alueiden luettelossa [1]. RCW 106:n kaltaiset H II -alueet ovat vetykaasun pilviä, joita paahtavan kuumien, nuorten tähtien voimakas säteily ioniosoi, mikä saa ne hohtamaan ja näyttäytymään oudoissa ja ihmeellisissä muodoissa.

RCW 106 on punainen pilvi tämän uuden kuvan keskustan yläpuolella, vaikkakin iso osa tästä valtavasta H II -alueesta on tomun peitossa ja se on paljon näkyvää osaa suurempi. Tässä VST-teleskoopin laajakulmakuvassa näkyy myös monia siihen liittymättömiä kohteita. Esimerkiksi kuvassa oikealla näkyvät rihmat ovat muinaisen supernovan jäänteitä ja hohtavat punaiset rihmat vasemmalla alhaalla ympäröivät epätavallista ja hyvin kuumaa tähteä [2]. Tummia pimentävän tomun läikkiä on myös näkyvillä kautta koko kosmisen maiseman.

Tähtitieteilijät ovat tutkineet pilveä RCW 106 jo jonkin aikaa, vaikka heidän mielenkiintoaan ei herättäneetkään punaiset pilvet vaan niihin kätkeytyneiden massiivisten ja mahtavien tähtien arvoituksellinen alkuperä. Vaikka ne ovat hyvin kirkkaita, näitä tähtiä ei voi nähdä tämänkaltaisissa näkyvän valon kuvissa, sillä niitä ympäröivä tomu on liian tiheätä, mutta ne näkyvät selvästi tästä alueesta pitemmillä aallonpituuksilla otetuissa kuvissa.

Auringon kaltaisten vähemmän massiivisten tähtien syntyprosessi on varsin hyvin tunnettu. Painovoiman vetäessä kaasupilviä kasaan, niiden tiheys ja lämpötila nousevat ja ydinfuusio alkaa. RCW 106:n kaltaisiin alueisiin hautautuneille kaikkein massivisimmille tähdille tämä selitys ei kuitenkaan näytä olevan täysin riittävä. Näiden, tähtitieteilijöiden O-luokan tähdiksi kutsumien tähtien massat voivat olla useita kymmeniä kertoja Auringon massaa suurempia eikä ole tiedossa kuinka ne pystyvät kokoamaan ja pitämään koossa tarpeeksi kaasua muodostuakseen.

O-luokan tähdet muodostuvat todennäköisesti RCW 106:n kaltaisten kaasupilvien tiheimmissä osissa ja niitä on pahamaineisen vaikea tutkia. Tomun varjostuksen lisäksi toinen haaste on O-luokan tähtien lyhyt elämä. Ne polttavat loppuun ydinpolttoaineensa jokusissa kymmenissä miljoonissa vuosissa, siinä missä kevyempien tähtien elinkaari ulottuu useiden kymmenien miljardien vuosien yli. Tämänmassaisten tähtien muodostumisen vaikeus ja niiden elämän lyhyys tarkoittavat, että ne ovat hyvin harvinaisia. Vain yksi kolmesta miljoonasta tähdestä kosmisessa naapurustossamme on O-luokan tähti. Yksikään tunnetuista ei ole riittävän lähellä, jotta siitä voisi tehdä tarkkoja havaintoja ja siten näiden lyhytaikaisten tähtijättien muodostuminen säilyy arvoituksena, vaikka niiden tavallista suurempi vaikutus on päivänselvä tämänkaltaisissa, hohtavissa H II -alueissa.

Lisähuomiot

[1] Luettelon koosti vuonna 1960 kolme australialaisen Mount Stromlo -observatorion tähtitieteilijää, joiden sukunimet olivat Rodgers, Cambell ja Whiteoak. Siten luettelon nimeksi tuli RCW.

[2] Supernovajäänne on SNR G332.4-00.4, joka tunnetaan myös nimellä RCW 103. Se on noin 2000 vuotta vanha. Alemmat rihmat ovat Wolf-Rayet -tähteä WR 75 ympäröivä RCW 104. Vaikka näillä kohteilla on RCW-numero, myöhemmät tarkat tutkimukset osoittivat, että kumpikaan niistä ei ole H II -alue.

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on yksi maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, ALMA-teleskoopin pääyhteistyökumppaneista. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista E-ELT -teleskooppia (European Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Valokuvia VST-teleskoopista

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO education and Public Outreach Department
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1607.