Lehdistötiedote

Sisarustähdet

19. elokuuta 2015

Tässä nähdyn kaltaiset avoimet tähtijoukot eivät ole pelkästään täydellisiä kauniiden kuvien kohteita. Useimmat tähdet muodostuvat joukoissa ja tähtitieteilijät voivat käyttää näitä joukkoja laboratorioina tutkiessaan tähtien kehittymistä ja kuolemaa. Tässä ESO:n La Sillan observatorion WFI-havaintolaitteen (Wide Field Imager) taltioimassa kuvassa esiintyvä joukko tunnetaan nimellä IC 4651 ja siinä syntyneillä tähdillä on nykyään koko joukko erilaisia ominaisuuksia.

Tässä uudessa ESO:n kuvassa näkyvä harva joukko tähtiä on avoin tähtijoukko IC 4651, joka sijaitsee Linnunradassa, Alttarin tähdistössä (Ara), noin 3000 valovuoden etäisyydellä Maasta. Joukko on noin 1.7 miljardia vuotta vanha, mikä tekee siitä keski-ikäisen avoimien joukkojen mittapuun mukaan. Joukon IC 4651 löysi Solon Bailey, joka oli uranuurtaja korkealla Andien kuivassa ilmastossa sijaitsevien observatorioiden perustamisessa. Joukon luetteloi vuonna 1896 tanskalaisirlantilainen tähtitieteilijä John Louis Emil Dreyer.

Linnunradan tiedetään käsittävän yli tuhat tällaista avointa joukkoa ja useampia ajatellaan olevan olemassa. Monia on tutkittu hyvin yksityiskohtaisesti. Havainnot tämän kaltaisista tähtijoukoista ovat vieneet eteenpäin tietämystämme Linnunradan ja sen yksittäisten tähtien muodostumisesta ja kehittymisestä.

Joukossa IC 4651 olevat tähdet muodostuivat samaan aikaan samasta kaasupilvestä [1]. Nämä sisarustähdet ovat sidoksissa toisiinsa hyvin löyhästi niiden toisiinsa kohdistaman vetovoiman sekä niiden välisen kaasun välityksellä. Joukon tähtien vuorovaikuttaessa galaksin muiden joukkojen ja kaasupilvien kanssa ympärillään ja tähtienvälisen kaasun joko kuluessa loppuun uusia tähtiä muodostettaessa tai lentäessä pois joukosta, joukon rakenne alkaa muuttua. Lopulta joukossa jäljellä oleva massa vähenee niin paljon, että jopa tähdet pääsevät karkuun. Viimeaikaiset havainnot joukosta IC 4651 osoittavat, että joukon massa on 630 Auringon massaa [2] ja silti ajatellaan, että se alunperin käsitti vähintään 8300 tähteä, joiden kokonaismassa oli 5300 Auringon massaa.

Koska tämä joukko on suhteellisen vanha, osa tästä menetetystä massasta johtuu siitä, että joukon massiivisimmat tähdet ovat jo saapuneet elämänsä loppuun ja räjähtäneet supernovina. Pääosa menetetyistä tähdistä ei kuitenkaan ole kuollut vaan ne ovat vain muuttaneet pois. Ne on riistetty joukosta sen kulkiessa jättimäisten kaasupilvien ohi tai lähiohituksissa naapurijoukkojen kanssa, tai ne ovat yksinkertaisesti vain ajelehtineet pois.

Murto-osa näistä menetetyistä tähdistä saattaa yhä olla painovoiman sitomia joukkoon ja ympäröivät sitä suurilla etäisyyksillä. Muut menetetyt tähdet ovat kulkeutuneet pois joukosta ja liittyneet muihin joukkoihin tai asettuneet muualle vilkkaassa Linnunradassa. Aurinko oli luultavasti kerran osa joukon IC 4651 kaltaista joukkoa, kunnes se ja kaikki sen sisarukset vähitellen irtaantuivat toisistaan ja hajaantuivat kautta Linnunradan.

Tämä kuva otettiin WFI-havaintolaitteella (Wide Field Imager). Tämä kamera on pysyvästi kiinni La Sillan observatoriolla sijaitsevassa MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopissa. Se koostuu useista CCD-kennoista, joissa on yhteensä 67 miljoonaa pikseliä ja se voi havaita kerralla täysikuun kokoisen alan taivasta. Havaintolaitteen avulla voidaan tehdä havaintoja näkyvän valon aallonpituuksista lähi-infrapunaan ja siinä on yli 40 eri suodinta. Tähän kuvaan käytettiin vain kolmea näistä suotimista.

Lisähuomiot

[1] Vaikka monet tässä taltioidut tähdet kuuluvat joukkoon IC 4651, suurin osa kuvan kaikkein kirkkaimmista ovat itse asiassa meidän ja joukon välissä ja suurin osa kaikkein himmeimmistä ovat joukkoa etäämpänä.

[2] Tämä luku on itse asiassa paljon suurempi kuin luvut aikaisemmista tutkimuksista, joissa tutkittiin pienempää aluetta ja joista jäi pois monia keskustasta kauempana sijaitsevia joukon tähtiä.

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on yksi maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, ALMA-teleskoopin pääyhteistyökumppaneista. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista E-ELT -teleskooppia (European Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1534.