Lehdistötiedote

Jättiläisen sydämeen haudattu

1. heinäkuuta 2015

Chilessä, ESO:n La Sillan observatoriolla sijaitsevan MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin WFI-kamera (Wide Field Imager) otti tämän täyteläisen kuvan joukosta värikkäitä tähtiä ja kaasua. Se esittää nimellä NGC 2367 tunnettua nuorta avointa tähtijoukkoa — vauvatähtien joukkoa, joka sijaitsee jättimäisen ja muinaisen rakenteen ytimessä Linnunradan reunamilla.

Väsymättömän havaitsija Sir William Herschelin Englannissa 20. marraskuuta 1784 havaitsema kirkas tähtijoukko NGC 2367 sijaitsee noin 7000 valovuoden etäisyydellä Maasta Ison koiran tähdistössä (Canis Major). Vain noin viiden miljoonan vuoden ikäisenä, useimmat sen tähdistä ovat nuoria ja kuumia sekä loistavat voimakasta sinistä valoa. Tämä aiheuttaa kuvaan mahtavan kontrastin ympäröivän vetykaasun silkkisenpunaisen hohteen kanssa.

NGC 2367:n kaltaiset avoimet tähtijoukot ovat yleinen näky Linnunradan kaltaisissa spiraaligalakseissa ja niillä on tapana muodostua emogalaksinsa ulko-osissa. Kierroksellaan galaksin keskustan ympäri niihin vaikuttaa muiden joukkojen ja läheltä ohittamiensa suurten kaasupilvien vetovoima. Koska avoimet joukot ovat vain löyhälti painovoiman koossa pitämiä alkuaankin, ja koska ne menettävät jatkuvasti massaansa nuorten, kuumien tähtien säteilyn puskiessa pois osan niiden kaasusta, nämä häiriöt tapahtuvat riittävän usein aiheuttamaan tähtien ajelehtimisen loitommas sisaruksistaan, aivan kuten Auringolle ajatellaan tapahtuneen lukuisia vuosia sitten. Avoimen tähtijoukon odotetaan yleisesti selviävän muutama sata miljoonaa vuotta ennen kuin se hajoaa kokonaan.

Sillä välin joukot toimivat tähtien kehityksen loistavina tutkimuskohteina. Kaikki joukon tähdet syntyvät jokseenkin samaan aikaan samasta materiapilvestä, mikä tarkoittaa sitä, että niitä voi helposti verrata toisiinsa, minkä ansiosta niiden iät voidaan helposti määrittää ja niiden kehitystä kartoittaa.

Monien avoimien joukkojen tapaan NGC 2367 on uppoutuneena emissiosumuun, josta sen tähdet ovat syntyneet. Jäänteet näkyvät kuumimpien tähtien ultraviolettisäteilyn ionisoiman vetykaasun kiehkuroina ja pilvinä. Epätavallisempaa on, että joukosta ja sen kaasusumusta ulommas katsottaessa paljastuu paljon laajempi rakenne: NGC 2367:n ja sen käsittävän kaasusumun ajatellaan olevan nimellä Brand 16 tunnetun, paljon suuremman sumun ydin. Tämä puolestaan on vain pieni osa valtavaa kuumaa kuplaa GS234-02.

Kuuma kupla GS234-02 sijaitsee oman galaksimme, Linnunradan ulkoreunan suunnassa. Se on valtava rakenne, joka ulottuu useiden satojen valovuosien alueelle. Se sai alkunsa, kun joukko erityisen massiivisia, voimakkaita tähtituulia tuottavia tähtiä loi yksittäisiä, laajenevia kuuman kaasun kuplia. Nämä naapurikuplat yhdistyivät ennen pitkää muodostaen superkuplan ja sen ytimen tähtien lyhyet elinkaaret johtivat niiden räjähtämiseen supernovina samoihin aikoihin, mikä laajensi superkuplaa entisestään siihen pisteeseen, että se yhdistyi muihin superkupliin. Tällöin muodostui tässä mainittu kuuma kupla. Muodostunut rakenne on yksi suurimpia mahdollisia rakenteita galaksissa.

Tämä yhtä muinainen kuin se on suunnaton, samankeskisesti laajeneva järjestelmä tarjoaa loistavan esimerkin tähtien elämän ja kuoleman galakseihin muovaamista monimutkaisista ja toisiinsa liittyvistä rakenteista.

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 16 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on yksi maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, ALMA-teleskoopin pääyhteistyökumppaneista. Lähellä Paranalia sijaitsevalla Cerro Armazonesilla ESO rakentaa 39-metrin kokoista E-ELT -teleskooppia (European Extremely Large Telescope), josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Valokuvia MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopista

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1526.