Lehdistötiedote

"Pisara mustetta valoisalla taivaalla"

Wide Field Imager nappasi kosmisen gekon

13. helmikuuta 2013

Tämä ESO:n Chilessä sijatsevan La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaitteella otettu kuva esittää kirkasta tähtijoukkoa NGC 6520 ja sen naapuria — outoa, gekonmuotoista pimeää pilveä Barnard 86. Tämän kosmisen parin taustana ovat Linnunradan kirkkaimman kohdan miljoonat loistavat tähdet. Kyseessä on alue, joka on niin täynnä tähtiä, että tuskin lainkaan pimeää taivasta näkyy tässä kuvassa.

Tämä Jousimiehen tähdistön (Sagittarius) osa on yksi koko taivaan runsaimmista tähtikentistä — Suuri Jousimiehen tähtipilvi. Tätä aluetta valaisevien tähtien valtava lukumäärä korostaa dramaattisesti ESO:n Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaitteella otetun kuvan keskellä näkyvän Barnard 86:n kaltaisten tummien pilvien pimeyttä.

Tämän, nimellä Bokin globuli [1] tunnetun pienen, eristäytyneen tumman pilven löytäjä, Edward Emerson Barnard kutsui sitä "pisaraksi mustetta valoisalla taivaalla" [2]. Barnard oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, joka löysi ja valokuvasi lukuisia komeettoja, pimeitä kaasusumuja, yhden Jupiterin kuista ja paljon muutakin. Hän oli poikkeuksellinen havaintojen tekijä ja innokas tähtivalokuvaaja sekä ensimmäinen, joka käytti hyvin pitkiä valotuksia kuvatakseen pimeitä sumuja.

Pienellä teleskoopilla Barnard 86 näyttää tähtien puutokselta, tai ikkunalta laikkuun etäistä, tyhjempää taivasta. Tämä kohde on kuitenkin todellisuudessa tähtikentän etualalla. Se on kylmä, pimeä ja tiheä pilvi, joka koostuu pienistä tähtien valoa peittävistä tomuhiukkasista ja saa alueen näyttämään läpinäkymättömältä. Sen ajatellaan muodostuneen kuvassa Barnard 86:n vasemmalla puolella näkyvän, läheisen tähtijoukon NGC 6520 syntyessä tiivistyneen molekulaarisen pilven jäänteistä.

NGC 6520 on avoin tähtijoukko, joka sisältää monia kuumia tähtiä, jotka loistavat kirkasta sinivalkoista valoa, mikä paljastaa niiden nuoruuden. Avoimet tähtijoukot käsittävät normaalisti joitakin tuhansia samaan aikaan muodostuneita tähtiä, jotka ovat siten samanikäisiä. Tällaiset tähtijoukot elävät normaalisti suhteellisen lyhyen aikaa, joitakin satoja miljoonia vuosia, ennen kuin niiden tähdet ajelehtivat hajalleen.

Tämän taivaanalueen uskomaton määrä tähtiä sotkee tähtijoukosta tehdyt havainnot, mistä syystä sitä on vaikea tutkia. NGC 6520:n ajatellaan olevan noin 150 miljoonaa vuotta vanhan ja sekä tämän tähtijoukon että sen tomuisen naapurin ajatellaan olevan noin 6000 valovuoden etäisyydellä Auringostamme.

Yllä olevassa Barnard 86:a esittävässä kuvassa näkyvät tähdet ovat itse asiassa pilven etualalla, meidän ja tumman pilven välissä. Vaikkakaan ei ole varmaa tapahtuuko niin yhä Barnard 86:ssa, useiden pimeiden sumujen keskustoissa tiedetään muodostuvan uusia tähtiä — kuten näkyy kuuluisassa Hevosenpääsumussa (eso0202), hätkähdyttävässä kohteessa Lupus 3 (eso1303) ja vähäisemmässä määrin toisessa Barnardin löydössä, Piippusumussa (eso1233). Nuorimmista tähdistä tulevan valon näkymisen estää kuitenkin niitä ympäröivän pilven tomu ja ne voidaan nähdä vain infrapuna- tai pitempien aallonpituuksien valossa.

Lisähuomiot

[1] Bokin globulit havaitsi ensimmäisenä tähtitieteilijä Bart Bok 1940-luvulla. Ne ovat hyvin kylmiä ja pimeitä kaasun ja tomun pilviä, joiden keskustoissa usein muodostuu uusia tähtiä. Näissä globuleissa on paljon taustan valoa hajoittavaa ja absorboivaa tomua, joten ne näyttävät lähes läpinäkymättömiltä näkyvässä valossa.

[2] Tämän lainauksen lähde on E. E. Barnard, Dark Regions in the Sky Suggesting an Obscuration of Light, Yerkes Observatory, 15.11.1913 (julkaistu verkossa täällä).

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 39-metrin kokoista optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Tietoja MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopista
• Tietoja La Sillan observatoriosta
• Kuvia La Sillasta

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT and Survey Telescopes Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media