Lehdistötiedote

Tulta pimeyteen

23. tammikuuta 2013

Chilessä sijaitsevan APEX-teleskoopin (Atacama Pathfinder Experiment) uusi kuva esittää kaunista näkymää kosmisen tomun pilvistä Orionin suunnassa. Näiden tiheiden tähtienvälisten pilvien näyttäytyessä näkyvän valon havainnoissa pimeinä ja toistensa peittäminä APEX:in LABOCA-kamera havaitsee tomun lämmöstä lähtevän hehkun ja paljastaa uusia tähtiä muodostavat piilopaikat. Yksi näistä pimeistä pilvistä ei kuitenkaan ole miltä näyttää.

Avaruudessa kosmisen kaasun ja tomun tiheät pilvet ovat uusien tähtien syntymäpaikkoja. Näkyvässä valossa tämä tomu on tummaa ja läpinäkymätöntä, peittäen tähdet taakseen. Näin jopa siinä määrin, että tähtitieteilijä William Herschelin havaitessa yhtä tällaista pilveä Skorpionin tähdistössä vuonna 1774 hän ajatteli, että se oli tähdistä tyhjä alue ja hänen sanotaan julistaneen: "Todellakin siellä on aukko taivaassa!" [1]

Ymmärtääkseen paremmin tähtienmuodostusta tähtitieteilijät tarvitsevat teleskooppeja, jotka voivat tehdä havaintoja pitemmillä aallonpituuksilla, kuten alimillimetrialueella, jossa pimeät tomuhiukkaset ennemminkin loistavat kuin imevät valoa. Chilen Andien Chajnantorin ylätasangolla sijaitseva APEX on eteläisen pallonpuoliskon suurin yhden lautasantennin alimillimetri-aallonpituusalueen teleskooppi ja siten ihanteellinen tähtien syntymää näin tutkiville tähtitieteilijöille.

Orionin tähdistössä, 1500 valovuoden etäisyydellä Maasta sijaitseva Orionin molekyylipilviryhmä on Maapalloa lähin suurimittaisen tähtienmuodostuksen alue ja sisältää kirkkaiden sumujen, pimeiden pilvien ja nuorten tähtien aarreaitan. Uusi kuva esittää vain osaa tästä valtavasta ryhmästä näkyvässä valossa APEX-teleskoopin havaintojen peittäessä kuvaa kirkkaan oranssin sävyissä, jotka näyttävät sytyttävän pimeät pilvet tuleen. APEX-teleskoopin havaitsemat kirkkaat solmukohdat vastaavat usein näkyvän valon kuvan pimeitä alueita, mikä kielii näkyvää valoa absorboivista tomupilvistä, jotka hohtavat alimillimetri-aallonpituuksilla ja ovat mahdollisesti tähtienmuodostusalueita.

Kuvan keskustan alapuolella oleva kirkas läikkä on kaasusumu NGC 1999. Tämä näkyvässä valossa näkyvä alue on tähtitieteilijöiden heijastussumuksi kutsuma alue, jossa taustan tähtien himmeä sininen hohde heijastuu tomupilvistä. Sumua valaisee pääasiassa sen ytimessä piilottelevan nuoren tähden V380 Orionis [2] suurienergiainen säteily. Kaasusumun keskustassa on tumma alue, joka näkyy vieläkin selvemmin NASA:n ja ESA:n Hubblen avaruusteleskoopin tunnetussa kuvassa.

Normaalisti tämänkaltainen tumma läikkä edustaisi kosmisen tomun tiheää pilveä, joka peittää takanaan olevan osan kaasupilveä ja tähdet näkyvistä. Tässä kuvassa näemme kuitenkin, että läikkä on silmiinpistävän pimeä jopa APEX-teleskoopin havainnoin täydennettynä. Näiden, muilla teleskoopeilla otettujen infrapunakuvien täydentämien APEX:in havaintojen ansiosta tähtitieteilijät ajattelevat, että läikkä on itse asiassa reikä tai onkalo kaasusumussa. Sen on kovertanut tähdestä V380 Orionis ulos sinkoava materia. Kerrankin kyseessä todella on reikä taivaalla!

Tämän kuvan alue sijaitsee noin kaksi astetta etelään suuresta ja tunnetusta Orionin kaasusumusta (Messier 42), joka näkyy Digitized Sky Survey -kartoituksen näkyvän valon kuvista koostetun suuren näkökentän kuvan ylälaidassa.

Tämä kuva on satoa APEX-havainto-ohjelmasta, jota johtivat Thomas Stanke (ESO), Tom Megeath (Toledon yliopisto, USA) ja Amy Stutz (Tähtitieteen Max Planck -instituutti, Heidelberg, Saksa). APEX on Radiotähtitieteen Max Planck -instituutin (MPIfR), Onsalan avaruusobservatorion (OSO) ja ESO:n yhteistyöhanke. ESO hallinnoi Chajnantorissa sijaitsevan APEX:in käyttöä.

Lisähuomiot

[1] Saksaksi: "Hier ist wahrhaftig ein Loch im Himmel!"

[2] Tähden V380 Orionis korkea pintalämpötila on noin 10 000 Kelviniä (jokseenkin sama Celsius-asteissa), mikä on lähes kaksi kertaa korkeampi kuin Auringollamme. Sen massan arvioidaan olevan 3.5 kertaa Auringon massa.

Lisätietoa

ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 39-metrin kokoista optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

Yllä käsitelty sumussa NGC 1999 sijaitsevan tumman läikän tutkimus esitetään tutkimusjulkaisussa T. Stanke et al., A&A 518, L94 (2010), joka on myös saatavilla vedoksena.

Yhteystiedot

Thomas Stanke
ESO
Garching, Germany
Puh.: +49 89 3200 6116
Sähköposti: tstanke@eso.org

Douglas Pierce-Price
ESO ALMA/APEX Public Information Officer
Garching, Germany
Puh.: +49 89 3200 6759
Sähköposti: dpiercep@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1304.