Lehdistötiedote

Taivaallisen noidan luuta?

Uusi kuva Kynäsumusta

12. syyskuuta 2012

Kynäsumu näyttäytyy uudessa ESO:n Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion tuottamassa kuvassa. Tämä omalaatuinen hohtavan kaasun pilvi on osa suurta, rikkonaista rengasta, joka muodostui supernovaräjähdyksessä noin 11 000 vuotta sitten. Tämän yksityiskohtaisen näkymän tuotti MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaite.

Huolimatta rauhallisesta ja näennäisesti muuttumattomasta yötaivaan kauneudestaan maailmankaikkeus on kaikkea muuta kuin hiljainen paikka. Tähtiä syntyy ja kuolee loputtomassa kiertokulussa ja joskus tähden kuolema saattaa tuottaa ainutlaatuisen kauniin näkymän materian singotessa avaruuteen muodostamaan outoja rakenteita taivaalla.

Tämä ESO:n Chilessä sijaitsevan La Sillan observatorion MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaitteen uusi kuva esittää Kynäsumun [1] runsastähtistä taustaa vasten. Tämä oudonmuotoinen pilvi, joka tunnetaan myös nimellä NGC 2736, on pieni osa supernovan jäännöstä [2] eteläisen taivaan Purjeen tähdistöä (Vela). Nämä hohtavat rihmat muodostuivat tähden rajussa kuolemassa noin 11 000 vuotta sitten. Kirkkain osa muistuttaa lyijykynää - siitä sen nimi, mutta koko rakenne näyttää enemmänkin perinteiseltä noidan luudalta.

Purjeen supernovajäännös on laajeneva kaasukuori, joka sai alkunsa supernovaräjähdyksessä. Alunperin shokkiaalto liikkui miljoonia kilometrejä tunnissa, mutta laajentuessaan avaruuden halki se kynti tähtienvälisen kaasun halki, mikä hidasti sitä huomattavasti ja sai aikaan oudosti muotoutuneita sumumaisia poimuja. Kynäsumu on tämän valtavan kaasukuoren kirkkain osa.

Tämä uusi kuva esittää laajoja, harsomaisia rihmarakenteita, pienempiä, kirkkaita kaasun muhkuroita ja hajanaisen kaasun tilkkuja. Kaasusumun kirkas vaikutelma tulee tiheistä kaasun alueista, joihin on iskeytynyt supernovan shokkiaalto. Shokkiaallon kulkiessa avaruuden halki se törmää tähtienväliseen materiaaliin. Aluksi kaasu kuumeni miljoonien asteiden lämpötilaan, mutta sitten se jäähtyi ja hohtaa yhä tähän kuvaan taltioitua hehkua.

Katsomalla kaasusumun eri värejä tähtitieteilijät ovat kyenneet kartoittamaan kaasun lämpötilan. Jotkin alueet ovat yhä niin kuumia, että säteilyä hallitsevat ionisoituneet happiatomit, jotka hohtavat kuvassa sinisinä. Muut, viileämmät alueet hohtavat punaisina, vedyn säteilystä johtuen.

Kynäsumu on halkaisijaltaan noin 0.75 valovuotta ja liikkuu tähtienvälisen materian halki noin 650 000 kilometriä tunnissa. Yllättäen jopa sen etäisyydellä, noin 800 valovuotta Maasta, tämä tarkoittaa, että sen sijainti taustan tähtiin verrattuna muuttuu huomattavasti ihmisen eliniän aikana. Supernovaräjähdys muuttaa yötaivastamme vielä 11 000 vuotta tapahtumisensa jälkeenkin.

Lisähuomiot

[1] Brittiläinen tähtitieteilijä John Herschel löysi Kynäsumun, joka tunnetaan myös nimellä NGC 2736 tai joskus lempinimellä Herschelin säde, vuonna 1835 ollessaan Etelä-Afrikassa. Hän kuvaili sitä "poikkeuksellisen pitkäksi ja kapeaksi suhteettoman heikon valon säteeksi".

[2] Supernova on tähden raju räjähtäminen, joka on seurausta joko suurimassaisen tähden tai läheisessä kaksoistähtijärjestelmässä olevan valkoisen kääpiötähden kuolemasta. Räjähdyksen aikaansaamaa rakennetta kutsutaan supernovajäänteeksi. Se koostuu ympäröivään tähtienväliseen materiaan ääntä nopeammin laajenevasta materiaalista. Supernovat ovat tähtienvälisessä kaasussa olevien raskaampien alkuaineiden pääasiallinen lähde. Tämä johtaa uusien tähti- ja planeettasukupolvien kemialliseen rikastumiseen.

Lisätietoa

Euroopan eteläinen observatorio (ESO) viettää vuonna 2012 perustamisensa 50-vuotisjuhlaa. ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 39-metrin kokoista optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Valokuvia MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopista
• Muita kuvia, jotka on otettu MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopilla
• Valokuvia La Sillasta

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT & Survey Telescopes Press Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 1537 3591
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso1236.