Lehdistötiedote

Syvällinen silmäys galaksiin Centaurus A

16. toukokuuta 2012

Outo galaksi Centaurus A esittäytyy uudessa Euroopan eteläisen observatorion tuottamassa kuvassa. Yli 50 tunnin valotusajalla tämä on todennäköisesti syvin milloinkaan muodostettu kuva tästä erikoisesta ja näyttävästä kohteesta. Kuva on otettu MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopin Wide Field Imager -havaintolaitteella ESO:n La Sillan observatoriolla, Chilessä.

Centaurus A, joka tunnetaan myös nimellä NGC 5128 [1], on erikoinen ja massiivinen elliptinen galaks, jolla on ytimessään supermassiivinen musta aukko. Se sijaitsee noin 12 miljoonan valovuoden etäisyydellä eteläisen taivaan Kentaurin tähdistössä (Centaurus) ja on kunnostautunut olemalla taivaan kirkkain radiogalaksi. Tähtitieteilijät ajattelevat, että noin 100 miljoonan Auringon massainen keskustan musta aukko tuottaa sekä Centaurus A:n kirkkaan ytimen ja voimakkaan radiosäteilyn että suihkun ominaisuudet. Galaksin tiheiden keskiosien materia säteilee valtavia määriä energiaa syöksyessään kohti mustaa aukkoa.

Tämä Wide Field Imagerin (WFI) kuva antaa meidän nauttia galaksin elliptisestä luonteesta, joka näkyy himmeämpien ulko-osien pitkuliaisena muotona. Suurimman osan kuvaa täyttävä hohde tulee sadoista miljardeista viileämmistä ja vanhemmista tähdistä. Toisin kuin useimmissa elliptisissä galakseissa, Centaurus A:n pehmeitä muotoja häiritsee laaja ja laikukas tumman materiaalin vyö, joka peittää galaksin keskustan näkyvistä.

Tummassa vyöhykkeessä on suuria määriä kaasua, tomua ja nuoria tähtiä. Kirkkaat nuoret tähtijoukot näyttäytyvät vyön yläoikealla ja alhaalla vasemmalla punaisena hohtavien tähtiä muodostavien vetypilvien kanssa, kun taas erillisiä tomupilviä näkyy kirkasta tähtitaustaa vasten. Nämä piirteet ja voimakas radiosäteily ovat vahva todiste siitä, että Centaurus A on seurausta kahden galaksin yhteensulautumisesta. Tomuvyöhyke koostuu todennäköisesti jättimäisen elliptisen galaksin painovoiman sulautumisen aikana rikki repimän spiraaligalaksin runnelluista jäänteistä.

Tämä uusi kuvasarja WFI:ltä käsittää pitkät valotukset punaisen, vihreän ja sinisen suotimen läpi sekä suotimilla, jotka on erityisesti suunniteltu hohtavan vedyn ja hapen tuottaman valon näkemiseen. Jälkimmäiset auttavat meitä tutkimaan edellisessä Wide Field Imagerilla otetussa kuvassa (eso0315a) juuri ja juuri näkyvillä olleita optisen suihkun piirteitä Centaurus A:ssa.

Galaksista kuvan vasempaa yläkulmaa kohti ulottuu kaksi ryhmää punertavia rihmoja, jotka ovat suurinpiirtein linjassa radiohavainnoista muodostetuissa kuvissa huomattavina näkyvien, valtavien suihkujen kanssa. Kumpikin rihmasto on tähtien lastentarha ja sisältää kuumia, nuoria tähtiä [2]. Tomuvyön yllä vasemmalla näemme sisempiä rihmoja, jotka ovat noin 30 tuhannen valovuoden etäisyydellä ytimestä. Ulompana, noin 65 tuhannen valovuoden etäisyydellä galaksin ytimestä ja lähellä kuvan vasenta yläkulmaa, ulommat rihmastot ovat näkyvillä. Alas oikealle saattaa myös ulottua hyvin paljon himmeämpi jälki vastasuihkusta.

Centaurus A on ollut kattavien tutkimusten kohteena aallonpituusalueella, joka ulottuu radiosta aina gamma-säteilyyn asti. Erityisesti radio- ja röntgenhavainnot ovat olleet välttämättömiä keskustan supermassiivisen mustan aukon ja sen ympäristön tuottamien energioiden vuorovaikutuksen tutkimuksissa (ks. eso0903). Centaurus A:n tutkimukset ALMA:lla ovat juuri alkamassa.

Tämän kuvan tekemiseen tehtiin paljon havaintoja Centaurus A:sta sen selvittämiseksi onko mahdollista käyttää maanpäällisiä havaintoja Paikallisen galaksiryhmän ulkopuolella sijaitsevien Centaurus A:n kaltaisissa galakseissa olevien muuttuvien tähtien havaitsemiseksi ja tutkimiseksi [3]. Havainnoista löydettiin yli 200 uutta muuttuvaa tähteä Centaurus A:ssa.

Lisähuomiot

[1] Brittiläinen tähtitieteilijä James Dunlop teki ensimmäisen kirjauksen galaksista Parramattan observatoriolla Australiassa 4. elokuuta 1826. Tätä galaksia kutsutaan usein nimellä Centaurus A, koska se oli ensimmäinen Kentaurin tähdistössä (Centaurus) 1950-luvulla havaittu radioaaltoja lähettävä galaksi.

[2] Kummankaan rihman alkuperä ei ole selvillä ja tähtitieteilijät kiistelevät yhä siitä ovatko ne seurausta ytimen säteilyn aiheuttamasta ionisaatiosta vai seurausta kaasukeskittymien sisäisistä shokkiaalloista.

[3] Lisätietoja on J.T.A. de Jongin ja kumppanien kirjoittamassa tieteellisessä julkaisussa vuodelta 2008.

Lisätietoa

Euroopan eteläinen observatorio (ESO) viettää vuonna 2012 perustamisensa 50-vuotisjuhlaa. ESO on Euroopan johtava hallitustenvälinen tähtitieteen organisaatio ja maailman tieteellisesti tuotteliain tähtitieteellinen observatorio. ESO:lla on 15 jäsenmaata: Alankomaat, Belgia, Brasilia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten havaintovälineiden suunnitteluun, rakentamiseen ja käyttöön. Välineiden avulla tähtitieteilijät voivat tehdä merkittäviä tieteellisiä löytöjä. ESO:lla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen kansainvälisen yhteistyön edistämisessä ja organisoinnissa. ESO:lla on Chilessä kolme ainutlaatuista huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESO:lla on Paranalilla Very Large Telescope (VLT), maailman kehittynein näkyvää valoa havainnoiva tähtitieteellinen observatorio, ja kaksi kartoitusteleskooppia. VISTA toimii infrapuna-alueella ja on maailman suurin kartoitusteleskooppi. VLT Survey Telescope on suurin vartavasten taivaan näkyvän valon kartoitukseen suunniteltu teleskooppi. ESO on maailman suurimman tähtitieteellisen projektin, vallankumouksellisen ALMA-teleskoopin eurooppalainen yhteistyökumppani. Parhaillaan ESO suunnittelee 40-metrin kokoluokan optisen/lähi-infrapuna-alueen European Extremely Large -teleskooppia (E-ELT) josta tulee “maailman suurin tähtitaivasta havainnoiva silmä”.

Linkit

• Kuvia MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopista
• Muita kuvia, jotka on otettu MPG/ESO 2.2-metrin teleskoopilla
• Kuvia La Silla -observatoriolta

Yhteystiedot

Richard Hook
ESO, La Silla, Paranal, E-ELT and Survey Telescopes Public Information Officer
Garching bei München, Germany
Puh.: +49 89 3200 6655
Matkapuhelin: +49 151 15 37 35 91
Sähköposti: rhook@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media