Lehdistötiedote

Kolme kertaa Trifid

26. elokuuta 2009

ESOn tänään julkaisema uusi kuva Trifid-sumusta osoittaa hyvin sen, miksi juuri tämä kaasusumu on sekä harrastaja- että ammattitähtitieteilijöiden suosikki. Massiivisten tähtien syntysija on saanut nimensä tummista pölyvanoista, jotka jakavat sen hehkuvan ytimen kolmeen osaan. Trifid on kolmen erilaisen kaasusumutyypin harvinainen yhdistelmä, joka paljastaa vastasyntyneiden tähtien myrskyisän energian ja enteilee uusien tähtien syntymistä.

Noin 5500 valovuoden päässä Jousimiehen tähdistössä kytevä Trifid-sumu on vakuuttava läpileikkaus tähden elinkaaren varhaisvaiheista, tähtialkiosta sen ensimmäiseen valonsäteeseen saakka. Vasta syttyneiden ja olomuodoltaan häilyvien tähtien kuumuus ja tuulet ajavat Trifid-sumun kaasujen ja pölyn täyttämän noidankattilan liikkeeseen. Sumun poikki levittäytyvät pimeän aineen ulokkeet romahtavat aikanaan ja muodostavat uusia tähtiä.

Ensimmäisenä Trifid-sumun havaitsi ranskalainen tähtitieteilijä Charles Messier kesäkuussa 1764, jolloin hän kirjasi himmeän, hehkuvan kohteen tunnettuun luetteloonsa numerolla 20. Noin 60 vuotta myöhemmin englantilainen John Herschel havaitsi pölykaistaleet, jotka näyttävät jakavan kosmisen pilven kolmeen alueeseen. Havainnon perusteella hän nimitti sumun Trifidiksi.

Kuva otettiin 2400 metrin korkeudessa sijaitsevassa Chilen La Silla -observatoriossa WFI-kuvausjärjestelmällä (Wide Field Imager, laajakuvakulmainen kuvausjärjestelmä), joka on yhdistetty 2,2 metrin MPG/ESO-teleskooppiin. Kuvassa Trifid-sumun eri alueet näkyvät selvästi sellaisina, miltä ne näyttäisivät näkyvässä valossa. Vasemmalla ylhäällä erottuvaa sinistä osaa sanotaan heijastussumuksi, joka muodostuu, kun Trifid-sumussa syntyneiden tähtien valo sirottuu kaasussa. Suurin tähdistä loistaa kirkkaimmin näkyvän valospektrin kuumalla, sinisellä alueella. Pölyhiukkaset ja molekyylit sirottavat sinistä valoa tehokkaammin kuin punaista valoa (ominaisuus selittää myös taivaan sinisen ja auringonlaskun punaisen värin), joten tämä Trifid-sumun osa on värjäytynyt sinisen sävyiseksi.

Sen alapuolella on pyöreä, emissiosumulle tyypillinen aniliininpunaiseen vivahtava alue, jossa Trifid-sumun ytimessä oleva kaasu kuumenee satojen nuorien tähtien poltteessa. Riittävästi kuumennuttuaan kaasu säteilee punaista valoa, joka on ominainen sen pääainesosalle vedylle. Vastaava ilmiö havaitaan maailmalla valotauluissa, joissa kuuma neonkaasu hohtaa punaisenoranssina.

Trifid-sumussa poukkoileva kaasu ja pöly muodostavat tämän kosmisen pilven kolmannen sumutyypin, jota sanotaan pimeäksi sumuksi sen valoa himmentävien ominaisuuksien ansiosta. (Tunnetuin esimerkki pimeästä sumusta on Hevosenpääsumu [ESO Press Photo 02/02]). Aiemmin syntyneiden tähtien jäänteet sulautuvat yhteen vastustamattoman vetovoiman vaikutuksesta näiden tummien kaistaleiden sisällä. Kaasukuplien sisäinen tiheys, paine ja lämpötila kasvavat jatkuvasti ja käynnistävät lopulta ydinfuusion, mikä synnyttää jälleen uusia tähtiä.

Emissiosumun alaosassa kaasun muodostama sormimainen kieleke kurottuu ulos pilvestä ja osoittaa suoraan Trifid-sumun energialähteenä toimivaan keskustähteen. Se on esimerkki ns. EGG-muodostelmasta (evaporating gaseous globule, kaasun muodostama irtautuva globuli), joita nähdään myös toisella tähtiä synnyttävällä alueella, Kotkasumussa. Hubblen kuvaaman sormen päässä on tiheän kaasun muodostama haara, joka on onnistunut vastustamaan massiivisesta tähdestä vyöryvää säteilyä.

Lisätietoa

ESO (European Southern Observatory, Euroopan eteläinen observatorio) on tähtitieteen keskeinen eurooppalainen hallitustenvälinen organisaatio. Se on maailman tuotteliain tähtitieteen observatorio. Sen toimintaa tukee 14 maata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Tanska ja Tšekin tasavalta. ESO toteuttaa kunnianhimoista ohjelmaa, joka keskittyy tehokkaiden maanpäällisten tutkimusvälineiden kehittämiseen, rakentamiseen ja toimintaan. Tähtitieteilijöiden käytössä olevat tutkimusvälineet mahdollistavat tärkeiden tieteellisten havaintojen tekemisen. ESOlla on myös johtava asema tähtitieteen tutkimuksen edistämisessä ja yhteistyön järjestämisessä. ESOlla on Chilessä kolme huippuluokan observatoriota: La Silla, Paranal ja Chajnantor. ESOlla on Paranalissa VLT-teleskooppi. Se on maailman edistynein näkyvän valon aallonpituuksia havainnoiva tähtitieteellinen observatorio. ESO on maailman suurimman tähtitieteen alan projektin, täysin uudenlaisen ALMA-teleskoopin, eurooppalainen yhteistyökumppani. ESO suunnittelee 42-metristä E-ELT-teleskooppia (European Extremely Large optical/near-infrared Telescope, Euroopan erittäin suuri optinen/lähi-infrapuna-alueen teleskooppi), josta tulee maailman suurin taivasta tarkkaileva silmä.

Yhteystiedot

Henri Boffin
ESO
Garching, Germany
Puh.: +49 89 3200 6222
Sähköposti: hboffin@eso.org

Pasi Nurmi (Lehdistön yhteyshenkilö Suomi)
ESO Science Outreach Network ja University of Turku
Turku, Finland
Puh.: +358 29 4504 358
Sähköposti: eson-finland@eso.org

Connect with ESO on social media

Tämä on ESO:n lehdistötiedotteen käännös eso0930.