Lehdistötiedotteet 2016

12. heinäkuuta 2016: ESO:n HAWK-I -infrapunahavaintolaitetta VLT-teleskoopilla Chilessä on käytetty kurkistamaan aikaisempaa syvemmälle Orionin sumun ytimeen. Vaikuttava kuva paljastaa noin kymmenen kertaa aiemmin tunnettua enemmän ruskeita kääpiöitä ja irrallisia planeetanmassaisia kohteita. Tämä havainto haastaa laajalti hyväksytyn hypoteesin Orionin tähtienmuodostumisen historiasta.

7. heinäkuuta 2016: ESO:n VLT-teleskoopin SPHERE-havaintolaitetta käyttänyt tähtitieteilijäryhmä on kuvannut kaikkien aikojen ensimmäistä kolmoistähtijärjestelmän sisällä kiertävällä laajalla radalla havaittua planeettaa. Tällaisen planeetan kiertoradan oletettiin olevan epävakaan ja luultavasti johtavan planeetan nopeaan sinkoutumiseen ulos järjestelmästä. Jotenkin tämä on kuitenkin selvinnyt. Tämä odottamaton havainto antaa ymmärtää, että tällaiset järjestelmät saattavat itse asiassa olla aiemmin oletettua yleisempiä. Tulokset julkaistaan julkaisusarjan Science verkkosivuilla 7. heinäkuuta 2016.

27. kesäkuuta 2016: Valmistautuessaan NASA:n Juno-avaruusaluksen lähestyvään saapumiseen, tähtitieteilijät käyttivät ESO:n VLT-teleskooppia saadakseen vaikuttavia uusia infrapunakuvia Jupiterista. No ovat osa kampanjaa, jolla luodaan suuren resolution karttoja jättiläisplaneetasta. Nämä havainnot ilmoittavat Junon tulevina kuukausina tekemästä työstä ja auttavat tähtitieteilijöitä ymmärtämään paremmin kaasujättiläistä ennen Junon lähiohitusta.

23. kesäkuuta 2016: Eurooppalainen tähtitieteilijäryhmä on käyttänyt uutta GRAVITY-havaintolaitetta ESO:n VLT-teleskoopilla ja saanut jännittäviä havaintoja Linnunradan keskustasta yhdistämällä valoa kaikilta neljältä 8.2-metrin yksikköteleskoopilta ensimmäistä kertaa. Nämä tulokset antavat esimaua uraauurtavasta tieteestä, jota GRAVITY tuottaa sen luodatessa äärimmäisen vahvoja painovoimakenttiä lähellä keskustan supermassiivista mustaa aukkoa ja testatessa Einsteinin yleistä suhteellisuusteoriaa.

17. kesäkuuta 2016: Kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä on havainnut, että Messier 67 -nimisessä tähtijoukossa on paljon odotettua enemmän kuumiksi Jupitereiksi luokiteltuja planeettoja. Tämä odottamaton tulos saatiin käyttäen useita teleskooppeja ja havaintolaitteita. Niiden joukossa oli ESO:n La Sillan observatoriolla Chilessä sijaitseva HARPS-spektrograafi. Tähtijoukon tiheämpi ympäristö saa aikaan enemmän vuorovaikutuksia planeettojen ja lähitähtien välillä, mikä saattaa selittää kuumien Jupiterien ylijäämän.

16. kesäkuuta 2016: ALMA-teleskooppia (Atacama Large Millimetre/submillimetre Array) käyttänyt tähtitieteilijäryhmä on havainnut hohtavaa happea vain 700 miljoonan vuoden ikäisessä maailmankaikkeudessa näkyvästä etäisestä galaksista. Kyseessä on kaikkein etäisin galaksi, josta happea on milloinkaan havaittu yksiselitteisesti. Nuorten jättiläistähtien voimakas säteily mitä ilmeisimmin ionisoi havaittua happea. Tämä galaksi saattaa olla esimerkki eräästä maailmankaikkeuden varhaisessa historiassa kosmisen reionisaation aiheuttaneista ilmiöistä.

15. kesäkuuta 2016: ALMA-teleskooppi (Atacama Large Millimetre/Submillimetre Array) on havainnut orgaanisen molekyylin metyylialkoholi (metanoli) tähden TW Hydrae protoplanetaarisessa kiekossa. Tämä on ensimmäinen tällainen yhdisteen havainto nuoressa planeettoja muodostavassa kiekossa. Metanoli on tähän mennessä ainoa kiekoista löydetty monimutkainen orgaaninen molekyyli, joka on yksiselitteisesti peräisin jäisestä olomuodosta. Sen löytyminen auttaa tähtitieteilijöitä ymmärtämään planeettajärjestelmien muodostumisen aikaisia kemiallisia tapahtumaketjuja, jotka lopulta johtavat elämän rakenneosasten muodostumiseen.

8. kesäkuuta 2016: ALMA-teleskooppia (Atacama Large Millimetre/submillimetre Array) käyttänyt kansainvälinen tähtitieteilijäryhmä on todistanut aikaisemmin näkemätöntä kosmista säätapahtumaa: joukkoa pylväsmäisiä galaksienvälisiä kaasupilviä, jotka satavat miljardin valovuoden etäisyydellä Maasta sijaitsevan valtavan galaksin ytimessä olevaan supermassiiviseen mustaan aukkoon. Tulokset julkaistaan julkaisusarjassa Nature 9. kesäkuuta 2016.

25. toukokuuta 2016: Garching bei Münchenissä, Saksassa, 25. toukokuuta 2016 pidetyssä seremoniassa ESO allekirjoitti sopimuksen Astaldia, Cimolaita ja nimitettyä alihankkijaa, EIE-ryhmää edustavan ACe-konsortion kanssa E-ELT -teleskoopin (European Extremely Large Telescope) kuvun ja teleskooppirakenteen valmistamisesta. Tämä on suurin ESO:n milloinkaan myöntämä urakka ja myös kaikkien aikojen suurin urakka maan pinnalta tekevän tähtitieteen puitteissa. E-ELT -teleskoopin rakenteen suunnitelma paljastettiin tapahtumassa. Kuvun ja teleskooppirakenteen valmistaminen lähtee nyt liikkeelle.

18. toukokuuta 2016: Tässä ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) ottamassa kuvassa loistavien sinisten tähtien valo virittää tähtienmuodostuksesta hiljan ylijäänyttä kaasua. Tuloksena on hätkähdyttävän värikäs, nimellä LHA 120-N55 tunnettu emissiosumu, jossa tähtiä koristaa hohtavan kaasun vaippa. Tähtitieteilijät tutkivat näitä kauniita kuvaelmia selvittääkseen uusien tähtien kehittymisalueiden olosuhteita.

2. toukokuuta 2016: ESO:n La Sillan observatorion TRAPPIST-teleskooppia käyttäneet tähtitieteilijät ovat löytäneet kolme planeettaa kiertämässä ultraviileää kääpiötähteä vain 40 valovuoden etäisyydellä Maasta. Näiden maailmojen koot ja lämpötilat ovat lähellä Venuksen ja Maan vastaavia ja ne ovat tähän mennessä löydetyistä parhaat kohteet etsiä elämää aurinkokunnan ulkopuolelta. Ne ovat ensimmäiset milloinkaan löydetyt planeetat, jotka kiertävät tällaista pikkuruista ja himmeää tähteä. Uudet tutkimustulokset julkaistaan tiedejulkaisu Naturessa 2.5.2016.

29. huhtikuuta 2016: Tähtitieteilijät ovat löytäneet ainutkertaisen kappaleen, joka näyttäisi muodostuneen aurinkokunnan sisäosien materiasta Maan muodostumisen aikoihin. Kappale on säilynyt Oortin pilvessä, kaukana Auringosta miljardeja vuosia. Havainnot ESO:n VLT-teleskoopilla ja CFHT-teleskoopilla osoittavat, että C/2014 S3 (PANSTARRS) on ensimmäinen pitkäjaksoisella kometaarisella radalla oleva kappale, jonka ominaisuudet vastaavat koskematonta aurinkokunnan sisäosien asteroidia. Se saattaa tarjota tärkeitä vihjeitä siitä kuinka aurinkokunta muodostui.

27. huhtikuuta 2016: ESO:n Paranalin observatorio Chilessä isännöi 26.4.2016 tapahtumaa, joka juhlisti ESO:n VLT-teleskoopin adaptiivisen optiikan järjestelmän olennaisen osan muodostavan neljän tehokkaan laserin ensivaloa. Osallistujille tarjottiin viimeistä huutoa olevan laserteknologian näyttävä esitys Paranalin majesteettista taivasta vasten. Nämä ovat tehokkaimmat milloinkaan tähtitieteessä käytetyt laserohjaustähdet ja tapahtuma juhlistaa ESO:n ensimmäistä usean laserohjaustähden käyttöä.

13. huhtikuuta 2016: Tämä uusi kuva Chilessä sijaitsevan, ESO:n Paranalin observatorion VST-teleskoopilta (VLT Survey Telescope) taltioi galaksien näyttävän kokoelman, joka tunnetaan Sulatusuunin galaksijoukkona. Sen löytää eteläisen pallonpuoliskon yötaivaan Sulatusuunin tähdistöstä (Fornax). Galaksijoukossa on kokonainen eläintarha kaiken muotoisia ja kokoisia galakseja, joista joillakin on salaisuuksia.

31. maaliskuuta 2016: Tämä uusi kuva ALMA-teleskoopilta (Atacama Large Millimetre/submillimetre Array) esittää tarkimpia yksityiskohtia, jotka on koskaan nähty läheistä auringonkaltaista tähteä TW Hydrae ympäröivässä planeettoja muodostavassa kiekossa. Se paljastaa hämmentävän aukon samalla etäisyydellä tähdestä kuin Maa on Auringosta, mikä saattaa tarkoittaa sitä, että siellä on alkamassa muodostua vauvaversio kotiplaneettaamme muistuttavasta planeetasta tai mahdollisesti massiivisemmasta supermaasta.

23. maaliskuuta 2016: Tämä VST-teleskooppiin kiinnitetyn ESO:n OmegaCAM-havaintolaitteen taltioima kuva esittää yksinäistä galaksia, jonka nimi on Wolf-Lundmark-Melotte, tai ihan vain WLM lyhyesti. Vaikka sitä pidetään yhtenä Paikallisen galaksiryhmämme kymmenistä galakseista, WLM on yksinään ryhmän ulkolaitamilla yhtenä sen kaukaisimmista jäsenistä. Galaksi on itse asiassa niin pieni ja eristäytynyt, että se ei ole välttämättä milloinkaan ollut vuorovaikutuksessa minkään muun Paikallisen galaksiryhmän galaksin kanssa, tai kenties jopa minkään muun galaksin kanssa maailmankaikkeuden koko olemassaoloaikana.

16. maaliskuuta 2016: Chilessä, ESO:n La Sillan observatoriolla sijaitsevalla HARPS-spektrograafilla tehdyt havainnot ovat paljastaneet odottamattomia muutoksia kääpiöplaneetta Ceresin kirkkaissa läiskissä. Vaikka Ceres ei näytä juuri valopistettä suuremmalta Maasta katsottuna, hyvin huolellinen tutkimus sen valosta osoittaa ei vain Ceresin kierron aikaanasaamia, oletettuja muutoksia, vaan myös, että läiskät kirkastuvat päivän aikana sekä muita vaihteluita. Nämä havainnot antavat olettaa, että läiskien materia on haihtuvaa ja höyrystyy auringonpaisteen lämpimässä hehkussa.

9. maaliskuuta 2016: Chilessä sijaitsevan, ESO:n Paranalin observatorion VLT-teleskoopin interferometri (VLTI) on ottanut kaikkien aikojen terävimmän kuvan ikääntyvää tähteä ympäröivästä tomukiekosta. Ensimmäistä kertaa tällaisia piirteitä voidaan verrata nuorten tähtien vastaaviin — ja ne näyttävät yllättävän samankaltaisilta. On jopa mahdollista, että tähden elämän lopussa ilmestyvä kiekko saattaa myös muodostaa toisen sukupolven planeettoja.

2. maaliskuuta 2016: Vasta hiljattain syttyneet, syvällä tomupilvissä piilottelevat harvinaiset, massiiviset tähdet valaisevat purppuraisia kaasupilviä tässä suunnattomassa, uudessa kuvassa. Nämä paahtavan kuumat, hyvin nuoret tähdet ovat vain ohi vilahtavia hahmoja kosmisella näyttämöllä ja niiden alkuperä on yhä arvoitus. Nämä jättiläiset synnyttänyt valtava kaasupilvi ja sen eloisa sekä kiehtova ympäristö on tässä taltioitu hyvin yksityiskohtaisesti ESO:n VST-teleskoopilla, joka sijaitsee Paranalin observatoriolla Chilessä.

24. helmikuuta 2016: ATLASGAL-kartoituksen (APEX Telescope Large Area Survey of the Galaxy) valmistumisen kunniaksi on julkaistu vaikuttava uusi kuva Linnunradasta. Chilessä sijaitseva APEX-teleskooppi on kartoittanut Linnunradan tason koko eteläisellä pallonpuoliskolla näkyvän alueen kautta aikojen ensimmäistä kertaa alimillimetriaallonpituuksilla — infrapunavalon ja radioaaltojen välissä — ja hiljattain avaruudessa tehtyjä kartoituksia yksityiskohtaisemmin. Uraauurtavan 12-metrisen APEX-teleskoopin avulla tähtitieteilijät voivat tutkia kylmää maailmankaikkeutta: vain muutaman kymmenen asteen päässä absoluuttisesta nollapisteestä olevaa kaasua ja tomua.