Viikon kuva

4. heinäkuuta 2016: Ottaakseen tämän Viikon Kuvan, ESO:n valokuvalähettiläs Adhemar Duro pysähtyi tienvarteen ollessaan matkalla eräälle ESO:n havaintopaikoista Chilessä. Kyseinen tie kiemurtelee ylös ALMA:lle (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), joka sijaitsee 5000 metrin korkeudessa. Johtuen kuvan pitkästä valotusajasta, tähdet piirtävät yötaivaalle kehiä kiertäessään kuvan keskellä sijaitsevaa eteläistä taivaannapaa. Taivaannavan yläpuolella voidaan nähdä sumuisina sinertävinä läiskinä Pieni ja Suuri Magellanin Pilvi, Linnunradan kiertolaisgalaksit, jotka ovat nähtävissä vain eteläiseltä pallonpuoliskolta. Kuvan vasemmalla puolella oleva tähtien tiheästi täyttämä alue osoittaa Linnunradan keskustan paikan. Vaikka kuva on otettu syrjäisessä Atacaman autiomaassa, pimeää yötä valaisevat, San Pedro de Atacaman pikkukaupungin valot näkyvät kuvan oikeassa reunassa.

27. kesäkuuta 2016: Tämä kuva vie sinut maailman edistyneimmälle näkyvän valon alueella havaitsevalle tähtitieteelliselle observatoriolle: se on VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), joka sijaitsee ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä. Pimeää taivasta tähyävä varjohahmo on valokuvaaja Babak Tafreshi, jonka hänen ESO:n valokuvalähettiläskollegansa Petr Horálek vangitsi tähän kuvaan. Asetupa hetkeksi Babakin – tai Petr:in – asemaan. Täällä olet kosmoksen kuningas. Havaintopaikka on hiljainen, pimeä ja tyyni. Katsot ylös kohti tahratonta chileläistä yötaivasta, joka äärimmäisen alhaisen sekä valosaasteen että vesihöyryn määrän ansiosta tarjoaa ketä tahansa tähtivalokuvaajaa tai -havaitsijaa ilahduttavan, hyvin vaikuttavan yöajan näkymän. Sinulle ja luotettavalle kamerallesi avautuu upeiden valokuvausmahdollisuuksien yö: tiedät viettäväsi pilvettömän tunnin toisensa jälkeen dokumentoiden taivasta pelkäämättä sitä, että pilvinen sää ilmestyy kutsumatta pilaamaan näkymää. Suuri Magellanin pilvi näkyy keskellä kuvaa kun taas Kölin (Carina) tähdistön kirkkain tähti Canopus tarkkailee tähtien pilkuttamaa näkymää yläoikealla. Petr otti tämän kuvan osallistuessaan ESO:n Fulldome-tutkimusretkeen, minkä aikana ryhmä matkusti Chileen keräämään huimia kuvia ESO:n Supernova -planetaarion ja vierailijakeskuksen käyttöön. ...

20. kesäkuuta 2016: Tämä Viikon Kuva valottaa Chilessä sijaitsevan ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) yhteydessä toimivan SPHERE-havaintolaitteen (Spectro-Polarimetric High-contrast Exoplanet REsearch instrument) merkittäviä ominaisuuksia. Kuvassa näkyy sarja pirstaleisia pölyrenkaita läheisen tähden ympärillä. Nämä samankeskiset renkaat sijaitsevat HD 141569A -nimistä nuorta tähteä ympäröivän pölykiekon sisäalueella noin 370 valovuoden päässä meistä. Kuvassa näkyy transitiokiekkona tunnettu ilmiö, mikä on lyhytkestoinen vaihe planeettojen muodostumista edeltävän protoplanetaarisen vaiheen jälkeen ja ennen myöhäisempää vaihetta, jolloin planeetat ovat muodostuneet jättäen kiekkoon vain suurimmaksi osaksi pölystä koostuvaa jätettä. Tässä nähdään pölystä muodostuneita rakenteita, jotka SPHERE paljastaa ensimmäistä kertaa lähi-infrapunavalossa ja merkittävien yksityiskohtien näkemiseen riittävällä erotuskyvyllä! Kuvassa näkyvä alue on halkaisijaltaan vain 200 kertaa Maan ja Auringon välinen etäisyys. Useita piirteitä on näkyvissä, kuten kirkas, silmiinpistävä, reunoiltaan selvärajainen rengas, joka on niin epäsymmetrinen, että se näyttää vain renkaan puolikkaalta. Useita kokkareita ja samankeskisiä pikkurenkaita voidaan havaita sekä kuvio, joka näyttää spiraalihaaralta. On erittäin huomattavaa, että nämä rakenteet ovat epäsymmetrisiä: tämä saattaa johtua ...

13. kesäkuuta 2016: Tähtitieteilijät metsästävät muiden tähtien ympärillä kiertäviä planeettoja (eksoplaneettoja) erilaisia menetelmiä käyttäen. Eräs menestyksekäs menetelmä on suora kuvaaminen: se on erityisen tehokas menetelmä nuorten tähtien ympärillä laajoja kiertoratoja pitkin kiertävien eksoplaneettojen kuvaamiseen, koska isäntätähden valo ei peitä planeetasta tulevaa valoa alleen, joka on siksi helpompi huomata. Tämä kuva esittelee kyseistä tekniikkaa. Siinä näkyy T Tauri -tähti nimeltään CVSO 30, joka sijaitsee noin 1200 valovuoden päässä Maasta 25 Orionis -ryhmässä (hieman luoteeseen kuuluisasta Orionin vyöstä). Vuonna 2012 tähtitieteilijät huomasivat, että CVSO 30:llä oli yksi eksoplaneetta (CVSO 30b), käyttäen havaintomenetelmää nimeltä ylikulkufotometria, jossa tähdestä tuleva valo vaimenee havaittavasti, kun planeetta kulkee sen editse. Nyt tähtitieteilijät havaitsevat järjestelmää uudelleen käyttäen useita teleskooppeja. Tutkimus yhdistää havaintoja ESO:n VLT-teleskoopilta (Very Large Telescope) Chilestä, W.M.Keck -observatoriolta Havaijilta ja Calar Alto -observatoriolta Espanjasta. Havaintoaineistoa käyttäen tähtitieteilijät ovat todennäköisesti kuvanneet toisen planeetan! Tuottaakseen kuvan tähtitieteilijät käyttivät VLT:n NACO- ja SINFONI-mittalaitteiden tuottamaa astrometriaa. Tämä uusi eksoplaneetta, nimeltään CVSO 30c, on ...

6. kesäkuuta 2016: Tässä kuvassa ESO:n NTT-teleskoopin (New Technology Telescope) suojakupu on aukaissut kulmikkaat ovensa paljastaakseen pitkän viipaleen eteläistä taivasta. Taivas on tähtien pilkuttama, mutta kuu valaisee NTT:n kuvun sisäpuolta, joka luo varjon 3.6 metrin teleskoopin ylle. Teleskoopin yläosassa erottuu sen rengasmaiseen rakenteeseen asennettu apupeilijärjestelmä, joka pysyy tuettuna pääpeilin yläpuolella. Yksi NTT:n huomattavista ominaisuuksista on sen aktiivisen optiikan käyttö, mikä tarkoittaa sitä, että sen pääpeili on joustava ja sen muoto aktiivisesti sovitettavissa aktuaattorien avulla havaintojen aikana, jotta optimaalinen kuvanlaatu säilyy. Apupeilin asentoa hallitaan myös aktiivisesti kolmessa eri suunnassa. Tätä ESO:n kehittämää teknologiaa käytetään nykyään kaikissa suurissa nykyaikaisissa teleskoopeissa, kuten Cerro Paranalilla sijaitsevassa VLT-teleskoopissa (Very Large Telescope) tai tulevassa E-ELT -teleskoopissa (European Extremely Large Telescope). Kahdeksankulmainen, NTT:n sisäänsä sulkeva kupu on myös teknologinen läpimurto. Teleskoopin kupu on melko pieni ja sen ilmanvaihto tapahtuu läppäjärjestelmän kautta. Se saa aikaan peilin yli virtaavan tasaisen ilmavirran, mikä vähentää turbulenssia ja tuottaa terävämpiä kuvia. Kun kupu avataan, teleskooppi ...

30. toukokuuta 2016: Yksinäinen vikunja — laamojen, alpakoiden ja kamelien sukulainen — seisoo APEX-antennin edessä korkealla Chajnantorin ylätasangolla. Sekä eläin että antenni ovat hyvin varustetut kestämään eristyksissä olevan ja kuivan ympäristönsä raakuuden. Chajnantorilla, noin 5000 metriä merenpinnan yläpuolella, lämpötilat voivat ohuen ilmakehän läpi paistavan voimakkaan auringonvalon ansiosta nousta suhteellisen korkealle päivän aikana, mutta yöllä elohopea vajoaa. Insinöörit rakensivat APEX:in antennit vastustamaan ankaraa säätä ja suunnittelivat ne huolellisesti kestämään armotonta auringonvaloa, voimakkaita tuulia ja rajuja lämpötilanvaihteluita -20 ja +20 celsiusasteen välillä. Sitkeä vikunja kykenee sittenkin sietämään luonnon oikullisuutta paksun, villaisen turkkinsa ansiosta, joka pitää lämpimän ilman lähellä sen ruumista. Tämä laji, jota tavataan vain korkealla Andien vuoristossa laiduntaa muuten marroilla rinteillä syöden niillä paikoitellen kasvavaa sitkeää ruohoa. Vaikka Chajnantorin alue on yksi planeetan kuivimmista paikoista, välillä lämpötilanvaihtelut voivat tuoda tasangolle jopa lunta. Sellaista tapahtumaa kuvassa oleva vikunja tutkiikin!

23. toukokuuta 2016: Käyttäen 39:ää ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) 66:sta antennista, jotka sijaitsevat 5000 metrin korkeudessa Chajnantorin ylätasangolla Chilen Andeilla, tähtitieteilijät ovat pystyneet havaitsemaan hiilimonoksidia (CO) F-tyypin tähden ympärillä olevassa pölykiekossa. Vaikka hiilimonoksidi on toiseksi yleisin molekyyli tähtienvälisessä aineessa heti molekulaarisen vedyn jälkeen, kyseessä on ensimmäinen kerta, kun CO:ta on havaittu tämäntyyppisen tähden ympärillä. Tähti, nimeltään HD 181327, kuuluu Beta Pictoriksen liikkuvaan joukkoon, joka sijaitsee lähes 170 valovuoden etäisyydellä Maasta. Tähän asti CO:ta on havaittu vain muutaman A-tyypin tähden ympärillä, jotka ovat paljon suurempia ja kirkkaampia kuin HD 181327. Käyttäen ALMA-observatorion tarjoamaa upeaa paikkaresoluutiota ja herkkyyttä, tähtitieteilijät onnistuivat kuvaamaan tämän häikäisevän savurenkaan ja kartoittamaan CO:n tiheyden pölykiekon sisällä. Pölykiekkojen tutkimus on yksi tapa tutkia planeettakuntia ja planeettojen muodostumisprosessin tulosta. Löydetyn CO-kaasun huomattiin sijaitsevan samoilla alueilla kuin pölykiekon pölyhiukkaset ja sen muodostuneen lähimenneisyydessä. Jäisten planetesimaalien tuhoa aiheuttavat törmäykset kiekossa ovat yksi mahdollinen CO-kaasun lähde. Törmäykset pölyrenkaissa vaativat tyypillisesti suurempien kappaleiden häiritsevää vetovoimaa, jotta ...

16. toukokuuta 2016: ESO:n ensimmäisen sosiaalisen median kokoontumisen, #MeetESO:n, kahdeksan osallistujan nimet julkistettiin 16. maaliskuuta, kuukausi kampanjan avautumisen jälkeen. Toukokuun 7. päivänä osallistujat lensivät Chileen tutustumaan viiden päivän ajan maailman jännittävimpiin tähtitieteellisiin havaintopaikkoihin: VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope), joka on maailman edistyksellisin näkyvän valon aallonpituuksilla havaitseva tähtitieteellinen observatorio, ja ALMA:an (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), joka on suurin olemassa olevista maan pinnalta käsin havaitsevista tähtitieteellisistä projekteista. Kuten leveistä hymyistä voi nähdä, #MeetESO-matkalaiset ottivat kaiken ilon irti täyteen pakatusta reitistään, keskusteluista ESO:n ja ALMA:n henkilökunnan kanssa eräässä maailman parhaista havaintopaikoista yöllä tekemiensä havaintojen aikana, aina yöpymiseen Residencia:ssa, joka toimii havaintoja tekevien tähtitieteilijöiden hotellina (vaikka saattaakin monille olla tutumpi rakennuksena, joka ”räjäytettiin” James Bond –elokuvassa Quantum of Solace). Chilen matkan huippukohta oli mahdollisuus tehdä päivähavaintoja Merkuriuksen ylikulusta maailman parhaisiin kuuluvien tähtitieteilijöiden kanssa. Tämä ryhmäkuva otettiin tapahtuman muistoksi: se otettiin ESO:n Paranalin observatoriolla toukokuun 9. päivänä 2016 Merkuriuksen ylikulun aikana. Kuvassa on (vasemmalta oikealle): Mario Tapia (ESO), Lorna ...

9. toukokuuta 2016: Tässä Viikon kuvassa on Purjeen (Vela) rengasgalaksi, jonka kirkkaan keskuksen ympärillä on kirkkaansininen halo. Kuten nimestä voi päätellä, tämä eteläisen taivaan Purjeen tähdistössä sijaitseva rengasgalaksi on merkittävä sen tiiviin ytimen ja suuren, kaasun ja tähtien muodostaman rengasmaisen vyön ansiosta. Tämänkaltaisten rengasgalaksien uskotaan muodostuvan, kun pieni galaktinen hyökkääjä läpäisee suuremman galaksin, ja kulkiessaan suuremman uhrinsa keskuksen halki, pienempi galaksi laukaisee ulospäin etenevän shokkiaallon. Aalto työntää kaasua galaksin ulko-osiin, missä se romahtaa kasaan ja muodostaa uusia tähtiä. Purjeen rengasgalaksi on poikkeuksellinen, koska sillä on itse asiassa ainakin kaksi rengasta, mikä vihjaa siihen, että törmäys ei ole tapahtunut vastikään. Tässä kuvassa nähdään myös galaksi nimeltä ESO 316-33, joka on heti vasemmalla Purjeen rengasgalaksin yläpuolella, sekä kirkas tähti nimeltään HD 88170.

2. toukokuuta 2016: Neljä lasersädettä sojottaa kohti pimeyttä VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Yksikköteleskooppi 4:stä (UT4) ja kimaltavat yötaivaan uskomatonta taustaa vasten ESO:n Paranalin observatorion yllä. Ne todistavat ensimmäistä usean laserin käyttöä ESO:lla ja ovat voimakkaimmat laserohjaustähdet, joita tähtitieteessä on koskaan käytetty. Laserit virittävät natriumatomeja noin 90 kilometrin korkeudessa ilmakehässä luoden keinotekoisia tähtiä teleskoopin adaptiivisen optiikan järjestelmiä varten. Nykyaikaiset teleskoopit käyttävät adaptiivisen optiikan järjestelmiä korjatakseen Maan ilmakehän sumentavan vaikutuksen. Tässä onnistuakseen teleskoopin täytyy kyetä näkemään kirkas referenssitähti samanaikaisesti pääkohdetta havaitessaan. Riittävän kirkasta tähteä ei aina kuitenkaan ole lähistöllä, joten tähtitieteilijät käyttävät lasereita luodakseen keinotekoisia tähtiä juuri sinne, missä niitä tarvitaan. Natriumatomit korkealla ilmakehässä saadaan loistamaan laserien toiminnan ansiosta ja ne muodostavat pieniä valotäpliä, jotka muistuttavat oikeita tähtiä. Käyttämällä useaa laseria samanaikaisesti ilmakehän tila voidaan määrittää paremmin kuin vain yhdellä laserilla, minkä seurauksena kuvan laatu on paljon parempi suuremman näkökentän alueella, missä kuva korjataan. Neljä vast'ikään UT4:ään asennettua laseria ovat yksi hienostuneimmista laserohjaustähtijärjestelmistä, joka koskaan ...

25. huhtikuuta 2016: Tähtitieteilijät ovat löytäneet uuden kiertolaisen päävyöhykkeen asteroidilta (130) Elektralta. Bin Yangin (ESO, Santiago, Chile) johtama ryhmä kuvasi sen havaintolaitteella nimeltä SPHERE. Se käyttää äärimmäisen adaptiivista optiikkaa ja on asennettu Cerro Paranalilla, Chilessä sijaitsevan ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Yksikköteleskooppi 3:en yhteyteen. Tämä uusi, toinen (130) Elektran pikkukuista on noin 2 kilometriä halkaisijaltaan ja se on väliaikaisesti nimetty koodilla S/2014 (130) 1, muodostaen (130) Elektrasta kolmoissysteemin. Ryhmä havaitsi päävyöhykkeessä myös toisen kolmoisasteroidisysteemin, (93) Minervan, hyödyntäen SPHERE-havaintolaitteen ennennäkemätöntä herkkyyttä ja paikkaerotuskykyä. Asteroidit ovat niiden rakennusaineiden jäänteitä, joista maankaltaiset planeetat muodostuivat Aurinkokunnan varhaisina aikoina. Monia kuita omaavien asteroidien tutkiminen on erittäin tärkeää, koska niiden muodostumismekanismit voivat antaa lisätietoa planeettojen muodostumisesta ja kehittymisestä, mitä muilla keinoin ei saataisi selville. SPHERE:llä kerättyä havaintoaineistoa käyttäen ryhmä päätteli sekä (130) Elektran että (93) Minervan syntyneen kuluttavassa törmäyksessä, jossa kaksi samankokoista kohdetta törmää sivuttain. Törmäyksen seurauksena huomattavan suuria ainelohkoja voi paeta avaruuteen ja muodostaa pieniä kiertolaisia alkuperäisen kohteen ...

18. huhtikuuta 2016: Auringon noustessa Cerro Paranalilla Chilessä ja täyttäessä taivaan upeilla oranssin sävyillä, kaksi ESO:n Fulldome-retkikunnan jäsentä, Babak Tafreshi (vasemmalla) ja Yuri Beletsky (oikealla), ovat asentamassa jalustoja ja kameroita tulevaa päivää varten. Kuunsirpin lempeä hymy ja kirkas planeetta Venus poseeraavat kameroille chileläisten vuorten yllä. Maatamo-nimisen ilmiön ansiosta Kuun koko kiekko näkyy Maan heijastaman valon valaisemana. Etualalla silhuettina näkyvä teleskooppi on ESO:n Paranalin observatorion VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope) kuuluva Aputeleskooppi (AT). ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek vangitsi tämän aamuruskon hetken osallistuessaan ESO:n Fulldome-retkikuntaan, joka kerää loisteliaita kuvia ESO:n Supernova-planetaarion ja vierailijakeskuksen käyttöön, joita rakennetaan parhaillaan ESO:n päämajan yhteyteen Garchingissa (Münchenin lähellä), Saksassa.

11. huhtikuuta 2016: Paranalin observatoriolla Chilessä sijaitsevan VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) Aputeleskooppi näyttää osoittavan kohti korkealla yläpuolellaan olevan 252P/LINEAR-komeetan smaragdinvihreää hehkua. Komeetta 252P/LINEAR, joka löydettiin huhtikuussa 2000, on suhteellisen uusi tulokas Aurinkokunnan sisäosissa. Se liikkuu Jupiterin ja Maan kiertoratojen välillä. Muutama päivä sitten maaliskuussa 2016 se ohitti Maan poikkeuksellisen läheltä, vain 5.2 miljoonan kilometrin etäisyydeltä, mikä oli viidenneksi läheisin kaikista tunnetuista komeetan lähiohituksista. Komeettaa voi edelleen ihailla eteläiseltä pallonpuoliskolta käsin. Vihreä väri syntyy komeettaa ympäröivässä fluoresoivassa hiilipohjaisessa kaasussa. ESO:n valokuvalähettiläs Babak A. Tafreshi on kuvannut tämän valokuva-aarteen. Hän on juuri aloittanut ESO:n Fulldome-tutkimusretken, jonka aikana hän ottaa lisää loistavia kuvia ESO:n observatorioista ja eteläisen pallonpuoliskon yötaivaasta.

4. huhtikuuta 2016: Heikko, horisontista ylöspäin kohoava valo juuri kuvan keskustan alapuolella tunnetaan eläinratavalona, joka aiheutuu auringonvalon sironnasta Maan ratatasossa olevasta kosmisesta pölystä. Horisontissa alavasemmalla näkyy toinen valojuova. Tämä punainen valo on Maan ilmakehän tuottamaa ilmahehkua. Ilmahehkun aiheuttavat yläilmakehässä tapahtuvat reaktiot, kuten kosmiset säteet, fotoionisoituneiden atomien rekombinaatio ja monenlaiset kemialliset reaktiot happi-, typpi-, hydroksyyli-, natrium- ja litiumatomien välillä. Kolmas ja viimeinen juova on Linnunrata, kotigalaksimme, joka näkyy korkealla taivaalla. Tämä juova koostuu miljardeista erilaisista tähdistä. Useat niistä ovat ihmissilmän katseelta piilossa paksujen tähtienvälisten pölykerrosten takana, jotka saavat aikaan Linnunradan tyypillisen laikukkaan ulkomuodon. Kuvan keskellä seisoo ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi ja katsoo ympärillään avautuvaa valonäytelmää. Hänen valokuvalähettiläskollegansa Yuri Beletsky otti tämän kuvan ESO UHD-tutkimusretken aikana, kun Babak matkusti chileläisen autiomaan halki vieraillakseen ESO:n teleskooppien havaintopaikoilla.

28. maaliskuuta 2016: Syvällä chileläisessä autiomaassa sijaitsevassa ESO:n VLT-observatorion hotellissa, La Residenciassa, yöpyvät tähtitieteilijät voivat ihailla tähtitaivasta, jota harvat Maan päällä pääsevät näkemään. Saksalaisten arkkitehtien Auer+Weber+Assoziierte suunnittelema La Residencia on ESO:n Paranalin observatoriolla työskentelevien keidas. Atacaman autiomaa on eräs ankarimmista kuviteltavissa olevista maisemista. Äärimmäinen kuivuus, voimakas Auringon ultraviolettisäteily ja korkea sijainti ovat normaali osa jokapäiväistä elämää. Yön laskeutuessa La Residencian luona ovat kuitenkin eräät maailman parhaista havainto-olosuhteista. La Residencia ja ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope), jotka sijaitsevat Paranalin observatoriolla, ovat kaukana valosaasteesta ja ilmakehä on poikkeuksellisen läpinäkyvä. Kuuttomina öinä taivas voi olla niin läpinäkyvä ja pimeä että Linnunradan valo riittää heittämään varjon! Näiden tekijöiden ansiosta korkealuokkaiset tieteelliset havainnot ovat mahdollisia, kuin myös uskomattomat olosuhteet tähtivalokuvaukselle. Siitä esimerkkinä on tämä tyrmäävä otos Luis Calçadalta, joka on graafinen suunnittelija ESO:n päämajalla Garchingissa, Saksassa. Tässä valokuvassa Linnunradan kiekko nähdään La Residencian yläpuolella, ohikulkevien henkilökunnan jäsenten pysähtyessä hetkeksi ihailemaan upeaa näkymää.

21. maaliskuuta 2016: Tumma läiskä, joka kiemurtelee Käärmeenkantajan tähdistössä tämän mahtavan tähtikenttäkuvan läpi, ei ole aivan sitä miltä se vaikuttaa. Vaikka näyttäisi siltä, että läiskän alueella ei ole tähtiä, ne ovat piilossa tiheän pölypilven takana, joka estää niiden valon näkymisen. Kyseinen pimeä sumu tunnetaan nimellä LDN 1768. Melko tylsästä ulkomuodostaan huolimatta tummat kaasusumut, kuten LDN 1768, ovat tähtitieteilijöiden mielestä erittäin kiinnostavia, koska niissä muodostuu uusia tähtiä. Näiden valtavien tähtilastentarhojen sisällä on prototähtiä; ne ovat elämänsä varhaisimmassa vaiheessa olevia tähtiä, jotka ovat vielä muodostumassa pilven kaasusta ja pölystä. Prototähdet ovat melko kylmiä eivätkä ole vielä alkaneet tuottaa riittävästi energiaa lähettääkseen näkyvää valoa. Sen sijaan ne lähettävät ihmissilmälle näkymätöntä valoa alle millimetrin aallonpituuksilla. Onneksi, toisin kuin näkyvää valoa, ympäröivä pöly ei absorboi alimillimetrialueen valoa. Käyttämällä tietynlaisia teleskooppeja, jotka ovat herkkiä alimillimetrin alueen säteilylle, kuten ALMA-observatorio (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), voimme nähdä pölyn läpi ja saada lisää tietoa pilven sisällä olevista prototähdistä. Lopulta prototähdet saavuttavat riittävän ...

14. maaliskuuta 2016: Tämä kuva on otettu juuri ennen auringonnousua La Sillan observatoriolla, Chilen Atacaman autiomaan laitamilla. Horisontin yläpuolella leijuva oranssi kerros kielii Auringon pikaisesta ilmestymisestä. Linnunrata, joka levittäytyy yli koko yötaivaan, suutelee näitä ensimmäisiä merkkejä päivänvalosta. Tummat, valon taakseen piilottavasta pölystä muodostuneet läiskät peittävät näkymää kotigalaksiimme. Kosmisen näköalan edessä nähdään joitain observatorion teleskoopeista. Lähimpänä on SEST-teleskooppi (Swedish–ESO Submillimetre Telescope), jonka antenni on 15 metriä halkaisijaltaan. Se poistettiin käytöstä vuonna 2003 ja sen korvasivat APEX-teleskooppi (Atacama Pathfinder EXperiment) ja ALMA (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array). Taustan tasangolla seisoo ESO:n 3.6 metrin teleskooppi ja heti sen takana on CAT-teleskooppi (Coudé Auxiliary Telescope). SEST näyttää osoittavan kohti äärimmäisen kirkasta kohdetta: Se on Venus, yksi naapuriplaneetoistamme. Aurinko valaisee Venuksen, joka voittaa kaikki yötaivaan tähdet kirkkaudellaan. Kolmion muotoinen valkoinen hohde, joka kohoaa horisontista kuin lävistäen Venuksen, on eläinratavalo. Se on ekliptikan, eli Maan Aurinkoa kiertävän radan, tasossa olevan pölyn sirottamaa auringonvaloa.

7. maaliskuuta 2016: Tässä kuvassa kotigalaksimme Linnunrata levittäytyy taivaan halki Chilen Andien maisemien yläpuolella. Etualalla ESO:n La Sillan observatorion tienvierukset ovat täynnä etulinjan tähtitieteellisiä teleskooppeja, jotka osoittavat kohti Linnunrataa ja kauas sen taakse. Kuvassa näkyy useita monikansallisia teleskooppeja. ESO:n 3.6 metrin teleskooppi seisoo keskimmäisellä jalustalla ja siihen on kiinnitetty HARPS-instrumentti – maailman paras eksoplaneettojen metsästäjä. Aivan pääkuvun vieressä oleva pienempi kupu suojasi aiemmin CAT-teleskooppia (Coudé Auxiliary Telescope) joka tuotti havaintoja tehokkaalle Coudé Echelle Spectrograph -spektrografille; molemmat on nyt poistettu käytöstä. Jalustan juurelta löytyy ranskalainen TAROT-teleskooppi (Rapid Action Telescope for Transient Objects), joka seuraa gammapurkauksiksi kutsuttuja suurienergiaisia ilmiöitä. Niitä tutkitaan myös sveitsiläisellä 1.2 metrin Leonhard Euler -teleskoopilla, joka sijaitsee vasemmalla olevassa kuvussa, joskin sen pääkohde on eksoplaneettojen etsiminen. Kauempana oikealla voidaan nähdä ruotsalainen SEST-teleskooppi (Swedish–ESO Submillimetre Telescope), joka poistettiin käytöstä vuonna 2003 ja korvattiin Chajnantorin ylätasangolla sijaitsevalla APEX-teleskoopilla (Atacama Pathfinder EXperiment telescope). La Sillan havaintopaikan kartta löytyy täältä. La Sillan suuri havaintolaitemäärä osoittaa miten ...

29. helmikuuta 2016: Tässä nähdään yksi VLTI-interferometrin (Very Large Telescope Interferometer) neljästä Aputeleskoopista (AT) kuvattuna auringonlaskun aikaan ESO:n Paranalin observatoriolla. Himmeä kuunsirppi roikkuu teleskoopin pyöreän suojakuvun yläpuolella. Yhdessä neljän Yksikköteleskoopin (UT) kanssa, joista VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) koostuu, nämä neljä AT:tä luovat siitä VLTI:n. Sen sijaan, että ne olisivat UT:iden lailla kiinteästi paikoillaan, jokainen neljästä 1.8 metrin AT:stä on liikuteltavissa. Ne voidaan siirtää tasanteella 30 eri kohtaan muodostaen jopa 200 metriä pitkän perusviivan. Täten VLTI voi toimia interferometriaksi kutsutun tekniikan ansiosta kuin tuon kokoinen yksittäinen suuri teleskooppi. Interferometria yhdistää monesta pienemmästä teleskoopista tulevan valon, mikä kasvattaa teleskoopin erotuskykyä. VLTI:n tapauksessa tämä mahdollistaa millikaarisekunnin kulmaerotuskyvyn, mikä tarkoittaa kahden metrin matkaa niinkin kaukana kuin Kuun etäisyydellä meistä. Tämän kuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Gabriel Brammer.

22. helmikuuta 2016: Tämä kuva on – kirjaimellisesti – epätodellinen! Se ei koostu yhdestä ainoasta kuvasta, vaan on luotu yhdistämällä kaksi erillistä valokuvaa, ja näyttää tammikuisen taivaan kummaltakin pallonpuoliskolta nähtynä. Kyseessä oleva taitava valokuvaaja on ESO:n valokuvalähettiläs Petr Horálek. Petr kuvasi kuvan yläosan ESO:n Paranalin observatoriolla Chilessä ja alaosan slovakialaisesta Oravska Lesnan kylästä ennen niiden sulauttamista täksi hämmästyttäväksi yhdistelmäksi. Oikeasta yläkulmasta alavasemmalle levittäytyvä, yksi X:n muotoisen selvästi erottuvan rakenteen haaroista, on Linnunradan vana. Toinen kuvan lävistävistä nauhoista muodostuu eläinratavalon hohtavista pilareista. Kuvan keskellä näkyy yksi neljästä pienestä 1.8 metrin Aputeleskoopista, jotka kuuluvat ESO:n VLT-teleskooppiin (Very Large Telescope). Kuvan alaosassa voi huomata voimakkaan hohteen, jonka aiheuttaa Oravskan valosaaste. Kuvan yläosassa taas ei näy mitään vastaavanlaista ilmiötä, mikä johtuu Paranalin havaintopaikan kaukaisesta sijainnista. Linkit: Taivaallinen X