Viikon kuva

21. tammikuuta 2019: A star-strewn nighttime sky hangs over the Chilean landscape in this captivating photograph. A broken line of yellow lights weave their way across the dark rolling hills below. These marks the route between ESO’s Paranal Observatory, situated atop Cerro Paranal, and the Residencia, the home-from-home for astronomers, technicians and other staff working at the observatory. Designed to provide a cool refuge against the harsh conditions of the Atacama desert, the Residencia is set into a natural hollow and blends perfectly into its arid surroundings. As well as offices and rooms for visiting astronomers, this desert refuge contains a verdant garden and swimming pool set beneath a 35-m wide glass-covered dome. As befits any building near an astronomical observatory, the Residencia is designed to minimise light pollution and to preserve the exceptionally dark skies above Paranal. This image was taken by astrophotographer and ESO Photo Ambassador Petr Horálek. A long-time collaborator ...

14. tammikuuta 2019: Tässä ESO:n Viikon kuvassa näkyy satoja tähtitieteellisiä kohteita, muun muassaa tähtijoukkoja, sumuja, pölypilviä ja muita galakseja – joista huomattavimmat ovat Suuri ja Pieni Magellanin pilvi, näkyvissä yläoikealla. Kuitenkin jokin paljon meitä lähempänä oleva kilpailee huomiostamme. Kuvan oikeassa laidassa hopeinen kaari piirtyy taivaan halki. Kaari koostuu itse asiassa kahdesta toisiaan lähellä olevasta viivasta, jotka aiheuttaa kahden Maata parhaillaan kiertävän Iridium-viestintäsatelliitin antenneista heijastuva auringonvalo. Huolimatta tämänhetkisestä tyhjyydestä, tämä kuiva ja karu alue Chilen Atacaman autiomaassa kuhisee pian toimintaa. Alue on valittu CTA-järjestelmän (Cherenkov Telescope Array) eteläisen osan sijaintipaikaksi. CTA on huomionarvoinen, 99 antennista koostuu järjestelmä, joka tulee katsomaan tätä uskomatonta taivasta etsien korkeaenergistä gammasäteilyä. Gammasäteily on erään tyyppistä sähkömagneettista säteilyä, jota maailmankaikkeuden kuumimmat ja voimakkaimmat kohteet – supermassiiviset mustat aukot, supernovat ja mahdollisesti itse alkuräjähdyksen jäänteet - lähettävät. Maan ilmakehä kuitenkin estää gammasäteiden pääsyn maanpinnalle, joten näiden säteiden suoran etsimisen sijaan CTA havaitsee jotakin, joka tunnetaan Tšerenkovin säteilynä – haamumaisia sinisiä valonvälähdyksiä, ...

7. tammikuuta 2019: Neitsyen tähdistön rinnusta vasten painautuu kaunis kosminen jalokivi – galaksi Messier 61. Kimalteleva spiraaligalaksin kiekko näkyy suoraan Maata kohti, sallien meille hengästyttävän näkymän sen rakenteeseen. Sen monimutkaisten spiraalihaarojen kaasua ja pölyä pilkuttavat miljardit tähdet. Tämä galaksi on vilkkaan toiminnan keskus suuren tähtienmuodostusnopeutensa takia ja kätkiessään ytimeensä sekä massiivisen tähtijoukon että supermassiivisen mustan aukon. Messier 61 on suurimpia jäseniä Neitsyen galaksijoukossa, joka koostuu yli tuhannesta galaksista ja sijaitsee Neitsyen superjoukon keskellä, johon meidän Linnunratamme myös kuuluu. Tämä häikäisevä kaunotar havaittiin ensimmäisen kerran vuonna 1779 ja se on pitänyt tähtitieteilijöiden huomion hallussaan siitä asti. Kuvassa näkyy kunnioitusta herättävä M61 koko komeudessaan, taustanaan pimeä, galaksien pilkuttama taivas, 50 miljoonan valovuoden etäisyydestä huolimatta. Kuva otettiin osana ESO:n Kosmiset jalokivet -ohjelmaa (Cosmic Gems Programme), joka on aloite kuvien tuottamiseen kiinnostavista, kiehtovista tai visuaalisesti puoleensavetävistä kohteista koulutus- ja tiedotustarkoituksiin ESO:n teleskooppeja käyttäen. Ohjelma hyödyntää teleskooppien havaintoaikaa, jota ei voida käyttää tiedehavaintoihin. Sen varalta, että kerätty havaintoaineisto ...

31. joulukuuta 2018: Tämän panoraaman Chilen Atacaman autiomaassa sijaitsevan ESO:n Paranalin observatorion ympärillä olevista maisemista otti ESO:n Valokuvalähettiläs Petr Horálek. Iltaruskon aikana otettu kuva näyttää hetken juuri auringonlaskun jälkeen, kun taivas maalautuu kauniilla keltaisen, oranssin, punaisen ja jopa sinipurppuran väreillä, ja sen alapuolisen autiomaan punaiset sävyt vahvistuvat pehmeän valon ansiosta. Tämä hetki päivästä tunnetaan iltahämäränä, mutta siihen viitataan myös nimellä sininen hetki (johtuen taivaan väristä). Valon ainutlaatuinen ja eteerinen laatu sinisen hetken aikana on myös ansainnut sille lempinimen "ihana valo" taiteilijoiden ja valokuvaajien keskuudessa. Planeetta Venus erottuu vaaleanpunaista taivasta vasten aivan kuvan keskellä, kun taas VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) lepää oikealla olevan vuoren, Cerro Paranalin, huipulla. Andromedan galaksi on heikosti näkyvissä neljän 8.2 metrin VLT:n Yksikköteleskoopin oikealla puolella, ja tunnistettavissa ikonisesta ovaalista muodostaan. Andromeda on pohjoisen taivaan kohde, vain juuri ja juuri näkyvissä Paranalin teleskooppien suuntausturvarajojen yläpuolella.

24. joulukuuta 2018: Harvat ovat voineet nähdä Kuun niin monumentaalisen teleskoopin läpi kuin ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope). Tähtitieteilijät Paranalin observatoriolla Chilessä nauttivat vastikään tällaisesta ainutlaatuisesta tilaisuudesta, kun yksi teleskoopin instrumenteista, VIMOS (VIsible Multi-Object Spectrograph), poistettiin käytöstä tilan vapauttamiseksi UT3-teleskoopilla tulevalle CRIRES+ -projektille (the CRyogenic InfraRed Echelle Spectrograph Upgrade Project). VIMOS oli hämmästyttävän tuottelias; spektrografi tutki tuhansia kaukisia galakseja nähtyinä aikakaudelta, jolloin Maailmankaikkeuden ikä oli vain kolmasosa nykyisestä, ja kartoitti niiden jakaumaa ja ominaisuuksia. VLT:n käyttämät herkät instrumentit, VIMOS mukaan luettuna, on suunniteltu kuvaamaan himmeitä, miljardien valovuosien päässä olevia kohteita, ja siksi lähellä olevat kirkkaat kohteet, kuten meidän planeettamme kuu, helposti kyllästävät ne täysin liiallisella valon määrällä. Kun VIMOS poistettiin käytöstä 16 palvelusvuoden jälkeen, Paranalilla majailevat tähtitieteilijät hyödynsivät epätavallista tilaisuutta teleskoopin polttopisteen käyttämiseen ilman siihen kiinnitettyä instrumenttia. Syvälle avaruuteen katsomisen sijaan he kohdistivat ja tarkensivat UT3:n, yhden VLT:n Yksikköteleskoopeista – VLT:llä on niitä neljä, ja jokaisessa halkaisijaltaan 8.2 metrin peili – kohti Kuuta. ...

17. joulukuuta 2018: Näin vuoden 2018 lähestyessä loppuaan lähetämme teille parhaimmat toivotuksemme! Oikein iloista loppuvuotta ja hedelmällistä vuoden 2019 alkua koko Euroopan eteläisen observatorion puolesta. Linkki: Joulukortti 2018

3. joulukuuta 2018: Tämä loistelias Viikon kuva tuotettiin Chilessä sijaitsevan ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) havaintoaineistosta yhdistettynä NASA/ESA Hubble-avaruusteleskoopin havaintoihin. Se näyttää Westerlund 1 –nimellä tunnetun tähtijoukon, joka on eräs Linnunradan massiivisimmista nuorista tähtijoukon. Se näyttää myös kiinnostavasti komeettamaiset ”ainepyrstöt”, jotka kurottavat poispäin eräistä Westerlund 1:n jättiläistähdistä. Tämänkaltaiset pyrstöt muodostuvat joukon tähtiasukeista huokuvista voimakkaista, armottomista tuulista, jotka puhaltavat ainetta ulospäin. Ilmiö on hyvin samankaltainen kuin komeettojen kuuluisien, kauniiden pyrstöjen syntymisprosessi. Aurinkokunnassa komeettojen pyrstöjä venyttää poispäin niiden emokomeetan ytimestä Auringosta virtaava hiukkastuuli. Sen seurauksena komeettojen pyrstöt osoittavat aina poispäin Auringosta. Samankaltaisesti tässä kuvassa näkyvien valtavien punaisten tähtien pyrstöt osoittavat poispäin joukon keskustasta, luultavasti Westerlund 1:n keskuksessa majailevien satojen kuumien ja massiivisten tähtien tuottamien voimakkaiden joukon tuulien seurauksena. Nämä massiiviset rakenteet ulottuvat valtavien etäisyyksien yli ja näyttävät dramaattisen vaikutuksen joka ympäristöllä voi olla tähtien muodostumiseen ja niiden kehittymiseen. Nämä komeettojen kaltaiset pyrstöt havaittiin ALMA:n Westerlund 1:een keskittyneessä tutkimuksessa, joka tähtäsi joukon muodostavien tähtien tutkimiseen, ja ...

26. marraskuuta 2018: Tämä valokuva näyttää ESO:n ELT-teleskoopin (Extremely Large Telescope) Teknisen laitoksen tulevan sijaintipaikan – ja sen rakentaminen on jo hyvässä vauhdissa! ESO:n Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa sijaitseva laitos toimii Cerro Armazonesilta majapaikan saavan ELT:n huoltokeskuksena. ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) nähdään kohoavan korkealla Cerro Paranalin huipulla rakennustyömaan takana. ELT:n 39 metrin pääpeili rakentuu 798 kuusikulmaisesta palasesta ja sitä kontrolloi hyvin korkean tarkkuuden antureista koostuva järjestelmä. Tämä aktiivisena optiikkana tunnettu teknologia mahdollistaa sen, että teleskooppi voi jatkuvasti säätää jokaista yksittäistä palasta huomioimaan lämpötilasta, painovoimasta ja tuulen aiheuttamasta paineesta johtuvia häiriöitä pitääkseen peilin täydellisesti muodossaan, sallien optimaaliset havainnot. Säilyttääkseen huippuluokan laatutason, valtava peili täytyy säännöllisesti kuoria, pestä ja päällystää uudelleen. Koska jokainen yksittäisistä palasista täytyy päällystää uudelleen noin 1.5 vuoden välein, ELT pidetään toiminnassa siten, että joka päivä pari palasta poistetaan, päällystetään uudelleen, ja laitetaan takaisin paikalleen. ELT:n Tekninen laitos suorittaa nämä huoltotehtävät, kuin myös toisen ja kolmannen apupeilin päällystyksen ja lukuisten ...

19. marraskuuta 2018: Tämä värikäs kuva näyttää osan Rosette-sumua (suom.huom.: rosette = ruusuke) Yksisarvisen (Monoceros) tähdistössä. Se on emissiosumu, joka koostuu kaasupilvistä, jotka niiden sisällä olevista tähdistä tuleva säteily saa hehkumaan. Rosette-sumu on melko tyypillinen esimerkki emissiosumusta – mutta tyypillinen ei tarkoita samaa kuin tylsä! Sumut kuuluvat kaukana olevista taivaallisista kohteista kauneimpien joukkoon, ja tähtitieteellisten teleskooppien ottamissa kuvissa ne näyttäytyvät usein upeina, kuten tässä nähdään. Tällaisissa sumuissa kaasu ja pöly yhdistyvät tuottaakseen uuden tähtisukupolven. Aluksi nämä vastikään muodostuneet tähdet ovat verhoutuneet ne synnyttäneeseen pölypilveen, eikä niitä kyetä näkemään näkyvän valon alueella. Jonkin ajan kuluttua ne puhaltavat pois tiheämmän aineen ja niiden voimakas säteily syöksyy ionisoimaan ympäröivän kaasun, saaden sen loistamaan kirkkaasti. Nämä elementit ovat kaikki läsnä tässä kuvassa – hehkuvan kaasun ja pimeän pölyn sekoitus on tähtien säteilyn ansiosta muovautunut monimutkaisiksi kuvioiksi taivaalle, kuin savu tulen ympärillä. Kyseinen kuva on otettu Chilen Atacaman autiomaan karussa ympäristössä sijaitsevan ESO:n VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) FORS ...

12. marraskuuta 2018: ESO:n VLT-teleskooppi (Very Large Telescope) on kuvannut ennennäkemättömän kuvasarjan, joka näyttää Beta Pictoris b -eksoplaneetan radan emotähtensä ympäri. Tämä nuori, massiivinen eksoplaneetta löydettiin alun perin vuonna 2008 käyttäen VLT:n NACO-havaintolaitetta. Sama tiederyhmä seurasi sittemmin tätä eksoplaneettaa vuoden 2014 lopulta vuoden 2016 loppuun käyttäen toista VLT:n havaintolaitetta, SPHERE:ä (Spectro-Polarimetric High-contrast Exoplanet REsearch). Beta Pictoris b siirtyi sitten niin lähelle tähden valokehää, että yksikään havaintolaite ei kyennyt erottamaan niitä toisistaan. Melkein kaksi vuotta myöhemmin, näennäisesti sulauduttuaan tähden kuvajaiseen, Beta Pictoris b putkahti uudelleen näkyviin. SPHERE kuvasi jälleen uuden ilmestymisen. Koko tästä sarjasta kuvia, joista Beta Pictoris -tähden loiste on varjostettu pois, on luotu hämmästyttävä ja ainutlaatuinen intervallikuvasarja Beta Pictoris b:n pitkäjaksoisesta kiertoradasta. SPHERE sai Beta Pictoris b:n näkyviinsä katsomalla sitä suoraan, eikä päättelemällä epäsuorasti sen olemassaolon. Suurin osa tunnetuista eksoplaneetoista on löydetty käyttäen epäsuoria menetelmiä – havaiten, miten ne vaikuttavat tähden sijaintiin tai kirkkauteen. ESO:n SPHERE on erikoistunut menetelmään, jota kutsutaan suoraksi ...

5. marraskuuta 2018: Tämä aikonaan taivasta kiihkeästi vilkuillut silmä katsoo nyt kaihoisasti taivaita kohti vuoren huipulla sijaitsevasta kodistaan. Se on ESO:n La Sillan observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa sijaitseva, jo eläkkeellä oleva SEST-teleskooppi (Swedish-ESO Submillimetre Telescope, tai lyhyemmin SEST). SEST poistettiin käytöstä 2003 tilan tekemiseksi APEX-teleskoopille (Atacama Pathfinder Experiment telescope) ja ALMA-antennijärjestelmälle (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array), jotka kumpikin sijaitsevat Chajnantorin ylätasangolla Chilen Atacaman alueella (kuten niiden nimetkin vihjaavat). Aikoinaan SEST oli eteläisen pallonpuoliskon suurin alimillimetrialueen teleskooppi; se eritoten mullisti Linnunradan kylmimpien alueiden tutkimuksen, joissa tähdet ovat juuri alkamassa muodostua kosmisesta kaasusta ja pölystä. Linnunradan kirkas juova nousee SEST:in yläpuolelle tässä kuvassa. Tämän valouoman sisällä voidaan nähdä, runollisesti, joitain niistä valtavista tähtien muodostumisalueista, joita teleskooppi auttoi meitä ymmärtämään. Itse asiassa tässä yksittäisessä kuvassa voidaan nähdä lähes koko tästä sijainnista käsin näkyvissä oleva Linnunrata – osa siitä yläpuolisella taivaalla, ja osa heijastuen teleskoopin lautasantennin kiiltävästä pinnasta. Tämä tyrmäävä kuva sisältää niin paljon kauniita yötaivaan kohteita, että ...

29. lokakuuta 2018: Alkamassa on äärimmäisen suurien teleskooppien aika – mullistaen sen, mitä tiedämme maailmankaikkeudesta. ESO:n ELT-teleskooppi (Extremely Large Telescope) on rakenteilla kaukaisessa Chilen Atacaman autiomaassa. Tämä uraauurtava teleskooppi kerää yksinään enemmän valoa kuin yli 200 NASA:n ja ESA:n Hubble-avaruustelesooppia. Kuten nimi jo vihjaa, tällaiset teleskoopit ovat todella valtavia. Suurimmat ESO:n havaintopaikoilla toiminnassa olevista pääpeileistä – joiden avulla teleskooppi kerää valoa – ovat VLT-teleskoopin (Very Large Telescope) neljän Yksikköteleskoopin 8.2 metriä halkaisijaltaan olevat peilit. ELT tulee jättämään jo nyt hyvin vaikuttavan kokoisen VLT:n toiseksi peilillään, joka on 39 metriä halkaisijaltaan! Tuon kokoisen, yksittäisen, tiedelaatuisen peilin tekeminen ei kuitenkaan ole yksinkertaisesti mahdollista – ELT:n pääpeili on itse asiassa 798:sta kuusikulmaisesta 1.4 metrin peilistä jaksottaisesti sommiteltu monimutkainen hunajakennon tapainen asetelma. Sopivan paikan löytäminen tällaiselle rakennelmalle ei myöskään ollut helppo tehtävä. Sen lisäksi että se tarvitsee kuivat ja valosaasteesta vapaat korkealla sijaitsevat olosuhteet, ELT tarvitsi myös valtavan alueen, jolle levittää perustansa. Koska tällaista paikkaa ei ollut ...

22. lokakuuta 2018: Tämä kuva ALMA-havaintojärjestelmältä (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) näyttää Linnunradan keskustassa piileksivää supermassiivista mustaa aukkoa, Sagittarius A*:ta ympäröivän alueen – korostettuna kuvassa pienellä ympyrällä. Uudet tutkimukset ovat paljastaneet kiinnostavia todisteita suurella nopeudella mustaa aukkoa kiertävästä tähtienvälisestä kaasusta ja pölystä. Nyt tunnistetut, runsaasti molekulaarista vetyä sisältävät kaasupilvet tunnetaan molekulaarisina pilvenhattaroina ja niitä ei oltu koskaan aikaisemmin yksiselitteisesti havaittu. Tämä kuva näyttää itse asiassa hiilimonoksidimolekyylien jakauman, joka on pilvien toiseksi runsain molekulaarinen komponentti. Pilvenhattarat sijaitsevat 26 000 valovuoden päässä meistä, kiertäen mustaa aukkoa suurella nopeudella, ja suhteellisen lähellä sitä, vain noin yhden valovuoden etäisyydellä. ALMA:n suuri erotuskyky antoi tutkijoille mahdollisuuden havaita nämä pilviaihiot, jotka ovat galaksimme keskusta kiertävien, jo aiemmin olemassa olevien massiivisten pilvien tuotosta. Kyseiset pilvet hajosivat vuorovesivoimien vaikutuksesta sekä tiheiksi palasiksi että alemman tiheyden lyhytikäiseksi komponentiksi. Jälkimmäinen tunnistettiin Sagittarius A:n lähettämän synkrotronisäteilyn ansiosta sen jätettyä merkkejä pilviaihioiden väliseen diffuusiin kaasuun. Vaikka molekulaarisen kaasun pilvistä voi muodostua uusia tähtiä, nämä pilviaihiot tuottavat ...

15. lokakuuta 2018: Lauantaina 13. lokakuuta 2018 ESO:n Garchingissa, Saksassa sijaitseva päämaja avasi ovensa ESO:n jokavuotisena avoimien ovien päivänä. Yhdessä muiden Garchingin tiedekampuksella sijaitsevien instituuttien kanssa ESO kutsui vierailijat tutustumaan sen toimintaan maailman johtavana maan pinnalta käsin havaitsevan tähtitieteen organisaationa. Tämän vuoden avoimien ovien päivä sisälsi myös tapahtumia ESO Supernova -planetaariossa ja -vierailijakeskuksessa, jotka aukesivat tämän vuoden huhtikuussa. Osallistujat odottivat kärsimättöminä klo 11 tapahtuvaa ovien avautumista, innokkaina kokemaan kaikki tarjolla olleet erilaiset aktiviteetit. 5200 ihmistä tarttui tilaisuuteen saada vastauksia kysymyksiinsä kokeneilta tähtitieteilijöiltä ja kurkistaa tähtitieteen tutkimuksen etulinjan organisaation kulisseihin. Ohjelmaan kuului tieteellisten toimintojen esittelyjä, opastettuja kierroksia, näyttely ESO:n observatorioista, ESO:n tutkijoiden esityksiä ja suora yhteys ESO:n observatorioille Chileen. Jos osallistuit vuoden 2018 avoimien ovien päivään ja otit valokuvia, kutsumme sinut jakamaan ne Flickr-ryhmässä "Your ESO Pictures".

8. lokakuuta 2018: Tämä kohde on mahdollisesti vanhin sen tyyppisistä luetteloiduista kohteista: se on tiimalasin muotoinen jäännös nimeltään CK Vulpeculae. Alun perin novaksi luullun kohteen luokittelu on osoittautunut ajan myötä haastavaksi. Useita mahdollisia selityksiä sen alkuperästä on harkittu ja hylätty. Nyt sen uskotaan olevan kahden tähden törmäyksen tulos – vaikka siitä vielä kiistellään, minkä tyyppisiä tähdet ovat olleet. CK Vulpeculaen havaitsi ensimmäistä kertaa 20. kesäkuuta 1670 ranskalainen munkki ja tähtitieteilijä Père Dom Anthelme. Sen ilmestyessä esiin ensimmäistä kertaa sen näki helposti paljain silmin; kahden seuraavan vuoden aikana sen hehkun kirkkaus vaihteli, ja se katosi ja ilmestyi uudelleen kahdesti, ennen kuin hävisi lopulta kokonaan näkyvistä. 1900-luvulla tähtitieteilijät ymmärsivät, että useimmat novat voitiin selittää kaksoistähtijärjestelmän kahden tähden välisillä vuorovaikutuksilla ja hallitsemattoman räjähtävällä käyttäytymisellä. CK Vulpeculaen ympärillä näkyvät piirteet eivät kuitenkaan tuntuneet sopivan erityisen hyvin kyseiseen malliin, kummastuttaen tähtitieteilijöitä vuosikausia. Jäännöksen keskusosaa on nyt tutkittu yksityiskohtaisesti käyttäen ALMA-laitteistoa (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array). Tämä upea kuva näyttää ...

1. lokakuuta 2018: Syksy on saapunut, ja pohjoisen pallonpuoliskon lauhean vyöhykkeen värit muuttuvat pikkuhiljaa. Tässä kuvassa, jonka on ottanut ESO:n Valokuvalähettiläs Petr Horálek, näkyy Garchingissa sijaitsevan ESO:n päämajan kaksi päärakennusta, ympärillään vuodenajan alkamisesta ilmoittavat ihmeelliset kultaiset sävyt. Kaikissa osissa maailmaa ei koeta syksyä; tropiikissa auringonvalo muuttuu hyvin vähän vuoden aikana, ja napa-alueilla ei ole siirtymävaihetta kesästä talveen. Vain pohjoisilla ja eteläisillä lauhkeilla vyöhykkeillä voidaan havaita joka vuosi muutaman kuukauden ajan vuosittainen lehtien putoaminen (alkaen syys- ja maaliskuussa pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla). Mutta miksi puiden lehdet muuttavat väriä? Sen sijaan, että ne yrittäisivät sietää rajallista valon määrää ja kylmiä lämpötiloja, jotka saapuvat syksy- ja talvikuukausien myötä, niin sanotut kesävihannat kasvit mieluummin lepäävät – ja syksyyn kuuluu horroskauteen valmistautuminen. Kasvit alkavat imeä lehdistään itseensä klorofylliä, tärkeintä ja arvokkainta, vihreää valoa heijastavaa väriainettaan, antaen täydentäville väriaineille, kuten karotenoideille (jotka heijastavat oranssia valoa) tai ksantofylleille (jotka heijastavat keltaista valoa) mahdollisuuden loistaa. Lopulta lehdet putoavat, luoden keltaoransseja mattoja, ...

24. syyskuuta 2018: Chilen Atacaman autiomaa koostuu yli 100 000 neliökilometristä kuivaa, karua maastoa. Kuitenkin maailman suurimman olemassa olevan maan pinnalta havaitsevan tähtitieteen projektin, ALMA:n (Atacama Large Millimeter/submillimeter Array) kanssa työskenteleville tähtitieteilijöille jotkut tärkeimmistä havainnoista tapahtuvat vain muutaman millimetrin mittaluokassa. ALMA:n havaintojen tukikeskus (Operations Support Facility, OSF) sijaitsee Andeilla 2900 metrin korkeudella merenpinnan tasosta. Sieltä käsin tähtitieteilijät, teknikot ja insinöörit voivat hallita jokaista ALMA:n 66 antennista, jotka sijaitsevat yli 2000 metriä korkeammalla, 5000 metrin korkeudella Chajnantorin ylätasangolla. Antennien saaminen kyseiselle ylätasangolle on aikamoinen insinööritaidon haaste. Esiin astuvat Otto ja Lore! Nämä valtavat, oranssit pedot – joista yksi nähdään tässä – on erityisesti suunniteltu ja rakennettu Saksassa kantamaan 100 tonnin antennit OSF:ltä Chajnantorille (noin 28 kilometrin matkan). Kun ne saapuvat, nämä Leviatanin kaltaiset kuljetuskoneet asettavat jokaisen antennin paikalleen millimetrin tarkkuudella. Tämä uskomattoman tarkka asemointi on välttämätöntä antennijärjestelmän tiedeoperaatioille ja sen ansiosta ALMA voi tuottaa maailman tarkimpiin kuuluvia kuvia maailmankaikkeudesta. Voit nähdä Oton ja Loren ...

17. syyskuuta 2018: Tämä kuva esittää eteläisen tähtitaivaan Feeniks-tähdistön (Phoenix) kääpiögalaksia, joka on, ymmärrettävistä syistä, nimetty Feeniksin kääpiögalaksiksi. Feeniksin kääpiögalaksi on siinä mielessä ainutlaatuinen, että sitä ei voida luokitella kääpiögalaksien normaalin luokittelun mukaisesti; vaikka se muotonsa puolesta olisi kääpiösferoidigalaksi – jotka eivät sisällä riittävästi kaasua uusien tähtien muodostamiseen – tutkimukset ovat osoittaneet, että sen lähistöllä on siihen kytkeytyvä kaasupilvi, mikä vihjaa äskettäiseen tähtien muodostumiseen ja nuoreen tähtipopulaatioon. Kaasupilvi ei sijaitse itse galaksin sisällä, mutta on silti siihen sidoksissa painovoiman kautta – tämä tarkoittaa sitä, että pilvi putoaa ennen pitkää takaisin galaksiin. Koska pilvi on niin lähellä, on todennäköistä, että sen ulos singonnut prosessi on edelleen meneillään. Kaasupilven muotoa tutkittuaan tähtitieteilijät epäilevät sinkoutumisen todennäköisimmäksi syyksi supernovien räjähtämistä galaksissa. Tämän kuvan tekemiseen käytetty havaintoaineisto valittiin ESO:n arkistoista osana Hidden Treasure kilpailua (Kätketty aarre).

10. syyskuuta 2018: AstroCamp 2018 järjestettiin tänä vuonna 5.-19.8. Pohjois-Portugalissa, Centre for Environmental Education and Interpretation of the Corno de Bico Protected Landscape –keskuksessa. AstroCamp on tähtitieteeseen keskittyvä akateeminen kesäleiri toisen asteen opiskelijoille, ja sen pyrkimyksenä on saattaa yhteen opiskelijoita, jotka tulevat eri taustoista ja joilla on eri elämänkokemuksia, mutta yhteinen intohimo: tähtitiede. Kahden viikon aikana opiskelijat – useista Euroopan Unionin maista tulevat 15 ja 18 ikävuoden välillä olevat tähtitieteen harrastajat – kävivät luennoilla, keskustelivat Skypen välityksellä eri maissa olevien tutkijoiden kanssa, työskentelivät tietokoneprojektien parissa käyttäen eräiden maailman parhaiden teleskooppien havaintoaineistoa ja osallistuivat öisin tehtäviin tähtitieteellisiin havaintoihin. Sosiaaliset aktiviteetit kuten vaeltaminen, urheilu, yhteisöä palvelevat tehtävät ja elokuva- ja dokumenttinäytökset loivat omalta osaltaan leiristä hauskan ja rikastuttavan kokemuksen. Vaikka leiriä on järjestetty jo vuodesta 2012, se aukesi kansainvälisille opiskelijoille vasta vuonna 2016. ESO alkoi tukea leiriä vuonna 2017, antaen täyden apurahan eräästä ESO:n jäsenmaasta tulevalle opiskelijalle. Vuoden 2019 leirin valmistelut ovat jo alkamassa, ja ...