Viikon kuva

23. maaliskuuta 2020: Koko Universumi on jatkuvassa liikkeessä yksittäisistä atomeista aina massiivisiin galaksijoukkoihin. Tämä ajatus näkyy hienosti tässä kuvassa, mikä on otettu Chajnantorin tasangolla noin 5000 metrin korkeudella Chilen Atacaman autiomaassa. Tämä äärimmäisen kuiva ja kaukainen ympäristö on Atacama Large Millimeter/submillimeter Arrayn (ALMA) eli maailman suurimman radioteleskooppien verkoston kotipaikka. Kuvassa näkyvä sumuinen kohde on erityinen kuljetin, mikä on kuvattu itse teossa eli kantamssa yhtä ALMA:n 66:sta suuren tarkkuuden omaavasta antennista toiseen paikaan tasangolla. Siirtämällä antennit laajempaan konfiguraatioon, tähtitieteilijät pystyvät saamaan erotuskyvyltään tarkempia kuvia, jolloin kuvassa erottuu enemmän yksityiskohtia. Suppeammat konfiguraatiot antavat laajemmalle taivaalle levittäytyville kohteille paremman herkkyyden. Myös yläpuolella tapahtuu liikettä. Haipuvat pilvien harsot levittäytyvät tähtikirkkaan Chilen taivaan ylle yhdessä Maan vakituisen kumppanin eli Kuun kanssa. Sen rauhallinen lyhtymäinen olemus on hämäävää, sillä Kuu kiirehtii Maan ympäri hurjaa vauhtia. Kauempana olevat tähtien valopisteet ja utuiset galaksien muodot vaikuttavat ikuisilta, mutta myös ne ovat luonnollisesti jaktuvassa liikkeessä ja vuorovaikutuksessa keskenään. Chajnantorin lukuisat kirkkaat yöt ...

16. maaliskuuta 2020: Tämän viikon kuvassa näkyy yötaivas Extremely Large Telescope eli ELT-teleskoopin rakennuspaikan yllä. Kuvassa näkyvät kaunis tähtien joukko ja Linnunradan utuinen vyö. Jotta Linnunrata näkyisi näin selvästi on matkattava alueelle, missä valosaasteen määrä on mahdollisimman pieni. Sellainen on Cerro Armazonesin vuori Chilessä, kun Kuu ei näy tai siitä tuleva valo on hyvin vähäistä. ELT:stä tulee “maailman suurin silmä taivaalle”, kun se aloittaa toimintansa vuoden 2025 loppupuolella. 39-metrin halkaisijan omaavalla pääpeilillään ELT tutkii tähtitaivasta optisella ja lähi-infrapunan alueella etsien uusia eksoplaneettoja. Erityisen kiinnostavia ovat Maan kaltaiset planeetat muiden tähtien ympärillä. ELT pystyy myös tekemään eräänlaista “tähtiarkeologiaa”, missä se etsii vastauksia perustavanlaatuisiin kysymyksiin, kuten miten planeetat, varhaiset tähdet, varhaiset galaksit ja mustat aukot syntyvät ja kehittyvät. Ehkä kaikkein jännittävin ELT:n tavoite on maailmankaikkeuden laajenemisen suora havaitseminen. Astrofyysikot ovat jo vuosikymmeniä tienneet, että maailmankaikkeus laajenee, mikä tarkoittaa sitä, että galaksien välinen etäisyys kasvaa. Tiedämme nyt, että tämä laajeneminen on kiihtyvää ja tämän laajenemisen suora ...

9. maaliskuuta 2020: Tässä kauniissa kuvassa näkyy Linnunradan tiheä keskusalue kaareutuneena yhden ESO:n Very Large Telescope eli VLT:n apukaukoputken yläpuolelle. Tämän kaltaiset pimeät ja tähtirikkaat taivasnäkymät ovat tyypillisiä VLT:n sijaintipaikassa Chilen Atacaman autiomaassa. Siellä tähtitieteilijät, vierailijat ja henkilökunta voivat nauttia näistä ihastuttavista näkymistä. VLT koostuu neljästä tekeskoopista (Unit Telescopes) ja neljästä pienemmästä siirrettävästä aputeleskoopista, joista yksi näkyy kuvassa. Nämä kahdeksan teleskooppia havaitsevat maailmankaikkeutta sekä yksin, että yhdessä useissa eri konfiguraatioissa mahdollistaen kosmisten kohteiden ja ilmiöiden havaitsemisen tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Tämä teleskooppinen verkosto on aloittanut löytöjen uuden aikakauden, mihin mahtuu useita ensimmäisiä havaintoja maailmassa. Näihin kuuluvat ensimmäisen toista tähteä kuin Aurinko kiertävän planeetan eli eksoplaneetan suora havaitseminen ja Linnunradan keskustassa olevan supermassiivisen mustan aukon (Sagittarius A*) ympärillä liikkuvien tähtien havaitseminen.

2. maaliskuuta 2020: Linnunradan heikko hehku paistaa vesiputouksen lailla 'VLT Survey Telescope' eli VST-kaukoputken yllä ESO:n Paranalin observatoriolla. 2635 metrin korkeudella merenpinnasta VST:llä on poikkeuksellinen mahdollisuus taivaan tarkkailulle Chilen Atacaman autiomaan kirkkaina öinä. VST on maailman suurin taivaan kartoitukseen käytetty kaukoputki näkyvällä valon alueella ja se on ollut mukana valtavassa määrässä eri tutkimuksia kaukaisten aurinkokunnan kohteiden etsimisestä eksoplaneettojen ylikulkujen havaitsemiseen ja galaksimme rakenteen ja kehittymisen tutkimiseen. VST:n yläpuolella näkyy muutama selvästi erottuva tähti aivan linnunradan tason ulkopuolella. Kirkas punertava tähti on Betelgeuse, joka on punainen ylijättiläinen 640 valovuoden etäisyydellä ja sen uskotaan pian räjähtävän supernovaräjähdyksessä. Betelgeuse ja Bellatrix, joka on siitä vasemmalla näkyvä valkoinen tähti, muodostavat metsästäjä Orionin olkapäät. Orion on yksi helpoiten tunnistettavista tähdistöistä taivaalla. Kolme suoran viivan muodostamaa tähteä Orionin olkapäiden yläpuolella muodostavat sen vyön ja lähellä oleva purppuran väriin vivahtava valo tulee Orionin sumusta. Vaikka se näkyy paljain silmin utuisena valoläiskänä, niin kiikarit tai kaukoputki paljastavat sumun spektaakkelimaisen luonteen, mikä ...

24. helmikuuta 2020: Pierre Vernazzan johtama tutkimusryhmä (Laboratoire d’Astrophysique de Marseille, Ranska) on havainnut ensimmäistä kertaa äärimmäisellä tarkkuudella Pallas asteroidia ESO:n havaintolaitteilla. Tämä tarkka havainto asteroidista oli mahdollista Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken adaptiivista optiikkaa (AO) hyödyntävän SPHERE-instrumentin ansiosta. Saksalainen tähtitieteilijä Heinrich Wilhelm Matthäus Olbers löysi Pallaksen 28. maaliskuuta 1802. Kreikkalaisen Pallas Athene jumalattaren mukaan nimetty asteroidi, kuten monet muutkin 1800-luvulla löydetyt asteroidit nimettiin aluksi planeetoiksi. Kun aikaa kului ja teknologia kehitty Pallas luokiteltiin uudelleen asteroidiksi. Se on nykyisin tunnettu aurinkokunnan kohde, sillä se on kolmanneksi isoin asteroidi keskimääräiseltä halkaisijaltaan 512 kilometriä. Vaikka Pallas on Cereksen ja Vestan jälkeen suurin aurinkokunnan asteroidi, se on ainoa suurista aseroideista, jonka lähellä luotain ei ole käynyt. Se johtuu sen epätavallisen suuresta ratatason inklinaatiosta Maan ratatasoon nähden. Tämä aiheuttaa sen, että sen lähelle on erityisen haastavaa mennä. Näissä uusissa kuvissa näkyy Pallaksen pinnan hyvin kiinnostavat topografiset muodot, mitkä viittaavat sen väkivaltaiseen menneisyyteen. Pallaksen pinnan molemmilla puoliskoilla näkyy ...

10. helmikuuta 2020: Tähtiä ympäröi koronaksi kutsuttu vyöhyke, joka on diffuusin plasman aura ja se näyttää ympäröivän nämä taivaan tähdet. Auringon korona näkyy parhaiten auringonpimennyksen aikana, kun Kuu kulkee Auringon editse peittäen tähtemme kasvot. Auringon korona näkyy pimennyksen aikana kirkkaana kehänä Auringon ympärillä. Vuoden 1999 pimennyksen aikana otettu kuva Auringon koronasta löytyy täältä. On kuitenkin olemassa myös optinen ilmiö, jota kutsutaan koronaksi. Tämä aiheutuu kirkkaasta kohteesta, kuten Auringosta tulevan valon diffraktiosta Maan ilmakehässä olevien vesipisaroiden tai jääkiteiden vuoksi. Myös muut tähdet, Kuu ja kirkkaat planeetat aiheuttavat saman ilmiön. Tämä näkyy tässä esitellyssä harvinaisessa kuvassa, missä Jupiter-planeetan aiheuttama korona näyttäytyy Atacaman autiomaassa Chilessä. Taivaalla näkyvät kauniit punaisen ja vihreän värin sävyt johtuvat ilmakehän ilmahehkusta, mikä on toinen valoon liittyvä optinen ilmiö. Ilmahehkusta on hyvä selitys tässä ESOcastissa. Petr Horálek otti tämän kuvan noin 100 kilometriä etelään Chajnantorin tasangosta, missä Atacama Large Millimetre/submillimetre Array eli ALMA radioteleskooppien verkosto sijaitsee.

3. helmikuuta 2020: Tässä hämmästyttävän kauniissa kuvassa näkyy etualalla ESO:n La Sillan observatorio, Venus- ja Jupiter-planeetat alhaalla taivaalla ja Linnunrata levittäytyvän niiden takana. Valokuvaaja Zdenek Bardonilta kesti kolme yötä tämän kauniin kuvan ottamiseen. Tähtivalokuvaajat ovat sään armoilla ja tämän kuvan ottaminen ei ollut siitä poikkeus. Hänen täytyi odottaa kolme päivää Venuksen, Jupiterin ja Linnunradan kuvaamiseksi niiden täydessä loistossaan. Hänen täytyi odottaa, jotta kosteus olisi alhainen ja taivas olisi kristallin kirkas ilman yhtäkään pilveä. La Silla on tähtitieteelle aivan ainutlaatuinen paikka, koska siellä on suhteellisen vähän valosaastetta, mikä mahdollistaa tähtien näkymisen äärimmäisen kirkkaina, vaikka ihmisten aiheuttamaa valoa onkin nähtävissä tämän kuvan horsisontissa. Paikassa on myös harvinaisen alhainen kosteus, koska se sijaitsee 2400 metrin korkeudella merenpinnasta. Suuri kosteus on ongelma, sekä ammattitähtitieteiljöille, että tähtivalokuvaajille. Suuressa kosteudessa peilit ja linssit keräävät kosteutta ja osa sähkömagneettisen säteilyn spektristä absorboituu suuren kosteuden omaavaan ilmakehään. Useimpinä öinä tällä havaintopaikalla ilmakehän aiheuttamat häiriöt, kuten pilvet ja sade eivät ole ongelma, ...

27. tammikuuta 2020: Tässä ESO:n valokuvalähettilään Babak Tafreshin ottamassa kuvassa näkyy värikkäitä valoviiruja pitkin horisonttia Paranalin observatoriolla Pohjois-Chilessä. Tämä valonäytelmä valaisee neljä 'Very Large Telescope'-teleskoopin (VLT) 'Unit Telescope'-kaukoputkea pehmeällä persikanvärisellä loisteellaan. Linnunrata näyttää kurkottavan suoraan ylös yhdestä 'Unit Telescope'-kaukoputkesta ja sen molemmilla puolilla näkyy spektaakkelimainen tähtien kokoelma. Näytelmässä mukana on Sirius, mikä tuikkii kuvan yläosassa. Canis Majorin (Iso Koira) osana Sirius on taivaan kirkkain tähti ja se on oikeasti kaksoistähti, missä toisena kumppanina on pääsarjan tähti (Sirius A, eli tähti, mikä elää vakaata aikuisikää fuusioidessaan ytimessään vetyä) ja toisena on valkoinen kääpiö (Sirius B, tiheä romahtanut tähti, minkä polttoaine on loppunut jo kauan sitten). Vaella alaspäin linnunradan reunaa ja löydät pienen kirkkaiden tähtin ryhmän. Se on Orionin vyö, mikä on silmiinpistävä asterismi, mikä koostuu kolmesta tähdestä, mitkä muodostavat suoran viivan. Punainen jättiläistähti nimeltään Betelgeuse sijaitsee vyöstä oikealle ja Orionin kaasusumun pinkki hehku näkyy vyöstä vasemmalle. Nämä kohteet muodostavat osan Orionin tähdistöä, mikä on ...

20. tammikuuta 2020: Linnunradassa on useita tähtiensyntyalueita, mitkä ovat alueita, joissa uusia tähtiä syntyy luhistuvien kaasun ja pölyn pilvien järjestelmissä. Tässä ESO:n Chilessä sijaitsevalla Very Large Telescope'-kaukoputkella otetussa FORS-instrumentin kuvassa on eräs tällainen tähtiensyntyalue nimeltään Gum 26. Gum 26 sijaitsee noin 20000 valovuoden etäisyydellä eteläisessä Velan (Purje) tähdistössä. Se on myös niin sanottu HII-alue tai emissiosumu, jossa juuri muodostuneista uusista tähdistä peräisin oleva voimakas ultraviolettisäteily ionisoi niiden ympärillä olevaa vetykaasua ja saa sen lähettämään heikkoa pinkkiä valon hehkua. Tällä tavalla pinkkien paljastusten avulla tähtitieteilijät saavat lisää tietoa tähtien syntyyn liittyvistä olosuhteista ja he pystyvät tutkimaan, miten ne vaikuttavat omaan kosmiseen ympäristöönsä. Tämä galaksi on kuvattu osana "ESO Cosmic Gems"-ohjelmaa, mikä on tieteen tiedoittamiseen keskittyvä ESO:n ohjelma, missä tuotetaan kuvia kiinnostavista, salaperäisistä ja visuaalisesti näyttävistä kohteista ESO:n teleskooppien avulla opetuksellisiin ja tieteen popularisaation tarpeisiin. Ohjelmassa käytetään sellaista teleskooppiaikaa, mitä ei voida käyttää tieteellisiin havaintoihin. Kaikkea kerättyä dataa voidaan myös käyttää tieteellisiin tarkoituksiin and se ...

13. tammikuuta 2020: Kerran James Bondin rikollispesänäkin käytetty ESO:n Residencia toimii yleensä huomattavasti vähämmän rikollisissa tarkoituksissa! Valmistumisensa jälkeen vuodesta 2002 se on ollut ESO:n Paranalin observatorion tähtitieteilijöiden, insinöörien ja teknikkojen koti Chilessä. Tämä sulavalinjainen rakennus sijaitsee 2400 metriä meren pinnan yläpuolella Marsia muistututtavassa Atacaman autiomaassa vain muutaman kilometrin etäisyydellä Cerro Paranalilta, mikä on ESO:n 'Very Large Telescope'-kaukoputken (VLT) ja 'Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy'-kaukoputken (VISTA) sijoituspaikka. Päivällä hotelli kylpee luonnonvalossa, mikä tulee sisälle rakennukseen suuresta halkaisijaltaan 35 metrin kokoisesta kattokupolista. Kuvassa näkyy, miten kupoli on yöllä kauniisti valaistu Linnunradan valossa kaleidoskoopin kuvaa muituttuttavana sinisten, punaisten ja pinkkien värien yhdistelmänä. Myös kaksi seuralaisgalaksia suuri ja pieni Magellanin pilvi näkyvät kuvassa valkoisina läiskinä Linnunradan kaaren alla, sekä kuvassa loistaa useita kirkkaita värikkäitä tähtiä jalokivien tapaan taustan maisemaa vasten.

6. tammikuuta 2020: Monimutkaisimpiin spiraalimaisiin serkkuihinsa verrattuna elliptiset galaksit ovat muodoiltaan pehmeämpiä ja utuisempia pilviä. Näillä galakseilla on epäterävät reunojen muodot ja kirkkaat keskusalueet, joita utuinen diffuusi valo ympäröi. Joskus ulkonäkö voi kuitenkin pettää. Ainakin 10% elliptisistä galakseista ulottuu kauemmas kosmokseen, kuin mitä voisi olettaa ja niissä näkyy useita erilaisia hienostuneita rakenteita, kuten erilaisia kiemuroita ja simpukankuoria. Kuvassa vasemmalla oleva galaksi on NGC 474, mikä sijaitsee noin 100 miljoonan valovuoden etäisyydellä Kalojen tähdistössä. Se on hämmästyttävän kaunis elliptinen galaksi, missä näkyy kuorimaisia rakenteita ja valtavia harjamaisia häntiä, sekä keskusalueella sisäkkäisiä kehiä. Itse asiassa koko galaksi ei edes mahdu tähän kuvaan. NGC 474:n hiussuortuvia muistuttavat ulko-osat väreilevät ja häipyvät taustalle savun tavalla ulottuen kauas galaksin keskusalueen ulkopuolelle. Tähtitieteilijät eivät ole varmoja, miksi joillain galakseilla on tämän tyyppisiä rakenteita, mutta he uskovat niiden liittyvän gravitaatioon ja siihen miten lähigalaksit vuorovaikuttavat painovoimallaan toistensa kanssa. On mahdollista, että oikeanpuoleinen spiraaligalaksi NGC 470 on kiskonut sen suurempaa kaveriaan ...

30. joulukuuta 2019: Tämä viikon kuva taltioi taivaan upeat värit ESO:n Paranalin observatoriolla, aina sinisenä, oranssina, vihreänä, keltaisena ja punaisena. Nämä värit sekoittuvat yhteen luoden lumoavia näkymiä täällä Chilessä sijaitsevalla paikalla. Yksi Auxiliary Telescopeista (ATs), joka on osa ESO:n Very Large Telescopea (VLT) näkyy edessä kylpien aavemaisessa keltavihreässä hohteessa. Tämä AT on vain yksi VLT:n neljästä 1.8-metrisestä auxiliarystä, mihin kuuluu myös neljä valtavaa 8.2-metristä serkkua (Unit Telescopea). AT:t ovat uniikkeja: ne ovat omillaan toimeentulevia kaukoputkia ja ne pystytään tarpeiden mukaan sijoittamaan jopa 30 eri havaintopisteeseen systeemin raiteilla. Toimiessaan yhdessä VLT Interferometrina (VLTI) ne nappaavat valoa taivaallisista kohteista ja lähettävät sitä samaan polttopisteeseen, joka on mahdollista maanalla sijaitsevan peilisysteemin takia. Tämä mahdollistaa tutkijoiden havainnoiden universumia uskomattomalla tarkkuudella. Koostuen yhteensä kahdeksasta teleskoopista VLT on maailman kehittynein näkyvän valon alueen tähtitieteellinen observatorio. Sen mahtava resoluutio mahdollistaa näkemisen hyvin yksityiskohtaisesti tähden pintaan ja jopa tutkimuksen mustan aukon ympäröiviin asioihin.

23. joulukuuta 2019: Kun vuosi lähenee loppuaan me haluamme toivottaa juhlalliset terveiset yhteisöllemme kaikkien Euroopan eteläisen observatorion työntekijän puolesta. Toivotamme sinulle erittäin hyvää vuoden loppua ja menestyksekästä vuotta 2020! Odotamme innolla jakavamme sen teidän kaikkien kanssa. Linkki: Loma kortti

16. joulukuuta 2019: Vaikkakin saattaa olla vaikeaa viedä katsettaan pois yläilmoista Paranalin Observatorion upeiden näkymien vuoksi, niin kannattaa myös katsoa jalkoihin tai muuten saatat kompastella. Tämä viikon kuva näyttää sisäänkäynnin yhteen laboratorioista, joka sijaitsee ESO:n Very large Telescopen (VLT) alustan alla. Laboratorioita käytetään tähtitieteen tekniikassa nimeltä interferometria. VLT koostuu neljästä isosta Unit Telescopesta ja neljästä pienemmästä Auxiliary Telescopesta (Ats) — kaksi jälkimmäistä näkyy kuvassa. Tähtitieteilijät voivat käyttää monia eri yhdistelmiä näistä teleskoopeista säädelläkseen heidän havaintotehoaan ja käyttäen interferometriaa, saavuttamaan kuvantamisresoluutioista, jotka ovat paljon suurempia kuin mitä yksittäisillä kaukoputkilla pystyttäisiin yksinään ottamaan. Tämä nerokas kikka toteutetaan alustan alla, josta löytyy tunneleiden verkosto, jotka sisältävät erikoistuneita laitteita suunnatakseen ja prosessoidakseen teleskoopeista kerättyä valoa. Paranalin observatorio sijaitsee Pohjois-Chilessä Cerro Paranal vuoren huipulla. Tämä kaukainen ja korkealla oleva sijainti mahdollistavat ideaaliset olosuhteet monipuolisesti tähtitieteelle, jota toteutetaan observatoriolla, olkoon se tähystystä tähtien lastentarhoihin linnunradassa tai havainnoiden hurjia kaukaisten galaksien aktiivisia ytimiä.

9. joulukuuta 2019: Tämä pilvien täyttämä kuva RCW 36:sta (tai Gum 20) napattiin ESO:n Focal Reducer and low dispersion Spectrograph:lla (FORS). Se näyttää yhden aurinkokunnasta läheisimmistä massiivisten tähtien syntypaikoista ja se on noin 2300 valovuoden päässä. Sijaiten Velassa (Purjeen tähdistössä) RCW 36 emission nebula on vain osa vielä suuremmasta tähtien muodostus alueesta, joka tunnetaan Vela Molecular Ridgenä. Jotkut alueen pilveet RCW 36:ssa ovat tarpeeksi tiheitä estääkseen taustavalon pääsyä läpi, luoden mustia läikkiä. Pimeästä ulkomuodostaan huolimatta tämän tyyliset pilvet ovat ainoita paikkoja universumissamme, missä tähtiä muodostuu. Vetymolekyylien keskittymät ja avaruuspöly kasaantuvat ja romahtavat yhdeksi luoden tähtiä, joita kiertää pieniä planeettojen perheitä, vähän kuten oma aurinkokuntamme. FORS on asennettu ESO:n Very Large Telescopeen, joka on yksi maailman kehittyneimmistä tähtitieteen observatorioista. Tämä kuva on valittu yhdeksi osaksi ESO Cosmic Gems ohjelmaa, joka on aloite, joka tuottaa kuvia tieteellisesti mielenkiintoisista ja visuaalisesti viehättävistä kohteista käyttäen ESO:n teleskooppeja opetuksellisiin ja julkisen tiedotuksen tarkoituksiin. Ohjelma käyttää teleskooppien käyttöaikoja silloin, ...

2. joulukuuta 2019: Kuvassa näkyvässä majesteettisen Linnunradan noustessa ESO:n La Sillan observatorion päälle Chilessä, näkee linnunradasta hyvin punaiset alueet, joissa syntyy tähtiä, sekä tummia alueita, joissa on avaruuspölyä. Kaksi kuvan teleskooppia, 1-metrin Schmidt kaukoputki (vasemmalla) ja MPG-ESO 2.2-metrin teleskooppi (oikealla) ovat myös näkyvillä. Vaikkakin kaikki kuvan tähdet kuuluvat linnunradan galaksiin me usein puhumme paksusta kehästä tähtitaivaallamme ”Linnunratana”. Tämä johtuu siitä, että me sijaitsemme kotigalaksimme sisällä: Aurinkokunta sijaitsee galaksimme yhdessä kierteishaarassa, joka on suunnilleen kahden kolmasosan päässä galaksimme keskustasta sen kaukaisempiin alueisiin. Galaksi itsessään on muodoltaan kuin jättiläismäinen pannukakku, jossa on kirkas ja pullollaan oleva keskusta ja tällä pannukakun alueella on lähes kaikki galaksimme tähdet, kaasu, pöly, planeetat ja täten olemme kuin kapeassa kiekossa. ”Linnurata” — kirkas kaistale, joka näkyy kuvan tähtitaivaalla — on oikeasti näkymä tästä kiekosta, joka näyttää olevan huomattavasti kirkkaampi ja näyttävämpi kuin sen ympärillä oleva avaruus. Katsomme kuvassa sisäänpäin kohti tiiviisti pakattuun galaksimme keskustaan. Keskustasta oikealla kuvassa juuri MPG-ESO 2.2-metrin ...

25. marraskuuta 2019: Korkealla Chilen Atacaman autiomaan laitamilla, ESO:n La Sillan Observatorion yllä, meteoriitti roihuaa ohi tähtien ja pölyn täytteisen Linnunradan. Tällä viehättävällä tapahtumalla oli hiljainen ja liikkumaton sivustakatsoja, joka on nähtävillä kuvassa vasemmalla: Swedish-ESO Submillimetre Telescope (SEST). SEST rakennettiin vuonna 1987 ESO:n ja Swedish Natural Science Research Councilin toimesta ja sen toiminta loppui vuonna 2003. 16 vuoden aikana se katsoi universumiimme pimeimmästä ja pilvettömimmästä paikasta maailmalla. Rakennusvaiheessaan 15-metrinen SEST oli ainut iso teleskooppi eteläisellä pallonpuoliskolla, joka suunniteltiin havaitsemaan alle millimetrin aallonpituuksia. Toiminnassa ollessaan SEST oli käytössä laajasti eri tutkimuksissa, mukaan lukien linnunradan keskustan tutkimisessa ja kahden linnunradan kiertolaisen tutkimuksessa, eli Magellanin pilvien tutkimuksessa. Vuonna 1995 SEST havainnot näyttivät Boomerang Nebula:n — kaasupilven, joka syntyi kuolevasta tähdestä Kentaurin tähdistössä — olevan kylmin paikka universumissamme, joka tarkoittaa sen olevan yhden asteen absoluuttisen nollapisteen yläpuolella.

18. marraskuuta 2019: ESO:n tähtitieteen keskittymät Chilessä ovat aktiivisuuden pesiä — tai keitaita — muuten karulla ja kaukaisella alueella Atacaman autiomaassa. Tämä vihamielinen ja vaikeasti tavoitettava alue saattaa vaikuttaa oudolta paikalta rakentaa observatorioita, mutta Atacama on yksi parhaita paikkoja maailmassa tähtitieteen kannalta. Atacamassa ei ole oikeastaan yhtään pilvipeitettä, valosaaste on lähes olematonta ja siellä sataa alle 2 senttimetriä vuodessa, joka tekee siitä kuivimman paikan maailmassa heti etelänavan ja pohjoisnavan. Chile on isännöinyt teleskooppeja jo vuodesta 1960 observatorioilla La Sillassa, Paranalilla ja Chajnantorin tasangolla. Kuvassa näkyy Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy (VISTA), joka sijaitsee Paranalin observatoriolla. Cerro Paranalin vieressä on ESO:n lippulaiva Very Large Telescope (VLT), kun taas VISTA on maailman suurin teleskooppi havaitsemaan lähi-infrapunavaloaluetta (juuri ulkopuolella omasta väriskaalastamme olevaa valoa). Henkeäsalpaavat näkymät maailmankaikkeuteemme — kuten helposti erottuva linnunrata hallitsemassa kuvan yläosaa — ovat enemmän kuin riittäviä pitääkseen VISTA:n ja sen teleskoopit kiireisinä.

11. marraskuuta 2019: Teleskoopeilla ESO:n La Sillan observatoriolla Chilessä on tehtävänään havaita ja ymmärtää laajaa universumiamme — mutta on myös olemassa paljon lähempänä kotia tapahtuvia mielenkiintoisia ilmiöitä. Yksi esimerkki näistä ilmiöistä on taivaallinen 22 asteen rengas, joka on yleinen haloilmiö. Tämä kuva otettiin korkealla sijaitsevassa ja kaukaisessa Atacaman autiomaassa, mutta samanlaisia haloilmiöitä pystyy näkemään ympäri vuoden joka puolella maapalloa. Nämä halot syntyvät auringonsäteiden tai kuunvalon kulkiessa untuvapilvien läpi, jotka ovat korkealla maapallon ilmakehässä. Pienet jääkiteet, jotka luovat tämän pilven toimivat mini prismoina muuntaen niiden läpi kulkevien valonsäteiden suuntaa (mitä kutsutaan taittumiseksi). Valonsäteet, jotka taittuvat jääkiteiden vuoksi ”kerääntyvät” samaan kulmaan, mikä esittää pienintä mahdollista poikkeamaa alkuperäisestä suunnasta. Kiteet ovat pilvessä tietyssä muodossa untuvapilvissä ja se saa aikaan pienimmän mahdollisen poikkeaman olevan suunnilleen 22 astetta. Tämän vuoksi kuvan kuun ympärillä näkyy ympärillä näkyy halo, jonka etäisyys vastaa 22 astetta kuusta. ESO:n 3.6-metrin teleskooppi mahdollistaa tilanteeseen sopivan taustan tälle taivaalliselle näylle — tämä teleskooppi sisältää HARPS ...

4. marraskuuta 2019: Tämä harvinainen näkökulma tarjoaa oikean sisäpiiriläisten näkemyksen yhteen ESO:n maailmanluokan kaukoputkista: VLT Survey Telescope (VST). VST on asennettu ESO:n Paranalin Observatoriolle Chilessä ja se on suurin teleskooppi, joka tutkii taivasta ihmisille näkyvillä valonaallonpituuksilla ja sen huipputeknologia tekee siitä tehokkaan työkalun auttamaan ymmärtämään universumiamme. Tästä kuvakulmasta OmegaCAM instrumentti — laajan näkökentän kamera — on nähtävillä edessä keskellä kiinnitettynä stabilointi rannelmaan. Kun yö laskeutuu teleskoopin kupu aukeaa ja VST pääsee töihin. Korkean sijaintinsa ja kuivan ilmastonsa vuoksi Atacaman autiomaa mahdollistaa täydelliset olosuhteet tähtitieteen havainnoimiseen luoden pilvettömiä tähtitaivaita hyvin vähäisellä valosaastetasolla suurimman osan vuodesta. Tämä mahdollistaa todella ilmiömäisiä näkymiä Linnunrataan sen koko värimaailmalla, jotka koostuvat avaruuspölystä ja edessä olevista tähdistä, kuten kuvassa nähdään.