Viikon kuva 2020

10. elokuuta 2020: Pilvet eivät ehkä ole tähtitieteilijän parhaita ystäviä, mutta ne ovat usein valokuvaajille tervetulleita näkymiä niinä harvoina hetkinä, kun ne hiipivät aavikon taivaalle! Tämä epätavallinen näkymä esittää ESO:n Paranalin observatorion yllä näkyvää tulista taivasta kuivassa Atacaman autiomaassa Chilessä, missä VLT (Very Large Telescope) sijaitsee. VLT koostuu neljästä yksikköteleskoopista, jotka ovat suurimmat, nelikulmaiset teleskoopit, sekä neljästä pienemmästä ja pyöreämmästä aputeleskoopista. Kuvassa näistä näkyy kolme aputeleskooppia istumassa hiljakseen kupolit suljettuina kuvan oikealla puolella. Pilvet eivät ole ainoita täällä näkyviä ilmakehän ilmiöitä. Kuvan vasemmassa reunassa näkyy kirkas ylöspäin osoittava valopylväs. Tämä on auringonpilari, jonka syynä ovat ilmakehän pienet jäähiukkaset, jotka heijastavat valoa. Nämä pylväät näkyvät yleensä kirkkaan valonlähteen yläpuolella tai alapuolella, ja tässä tapauksessa valon lähteenä on itse Aurinko, jonka valo heijastuu ylöspäin iltataivaalle.

3. elokuuta 2020: Erään vierailunsa aikana ESO:n Very Large Telescope eli VLT-teleskoopille Paranalin observatoriolle Chileen tähtivalokuvaaja ja ESO:n valokuvalähettiläs Juri Beletskyllä oli onnea tämän henkeäsalpaavan näyn kuvaamisessa. Taivaalla näkyy hienosti linjassa kolme taivaan palloa, joista jokainen on hyvin erilainen!. Kuvan suurin pallo on yksi VLT:n neljästä apukaukoputkesta. Nämä siirrettävät teleskoopit voidaan asettaa eri kokoonpanoihin erilaisten tieteellisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Aputeleskoopin yläpuolella leijuva pallo on Kuu. Laskeva Aurinko valaisee kivisen kiertolaisemme hopealla, vaikka jotkin Kuun meristä ovat myös hyvin näkyvissä. Nämä ovat tummia meriä muistuttavia jäänteitä Kuun varhaisessa vaiheessa virranneista laavakentistä. Kuvan huipun lähellä on Venus, joka on toinen planeetta Auringosta ja naapuriplaneetta.

27. heinäkuuta 2020: Linnunradan valtava elävän näköinen vyö jakaa yötaivaan kahtia Chilen Chajnantorin tasangolla. Täällä eteläisellä pallonpuoliskolla galaksimme upea monimuotoinen keskus on usein suoraan päämme yläpuolella ja se ulottuu horisontista horisonttiin. Sen kirkkaan hehkun alla valkoisten antennien joukko tähyilee kiivaasti ylös taivaalle. Antenneja valaisee kirkkaan keltainen valo, joka osoittaa teknikoille onko niitä turvallista lähestyä vai ei. Nämä teleskoopit ovat osa Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n jättimäistä interferometria, joka koostuu 66:sta yksittäisestä antennista. Nämä antennit toimivat yhdessä jopa 16 kilometrin laajuisena verkostona ja ne tutkivat maailmankaikkeutta äärimmäisen yksityiskohtaisesti. ALMA on suunniteltu ”näkemään” ihmissilmälle näkymätöntä valoa, joka on aallonpituudeltaan noin millimetrin suuruista ja sijaitsee infrapunavalon ja radioaaltojen välissä. Tällaista valoa tulee universumin kylmimmistä ja kaukaisimmista paikoista, kuten tähtienvälisessä avaruudessa olevista suurista kaasu- ja pölypilvistä ja muinaisista galakseista. Sen seurauksena ALMA voi tutkia, miten tähdet ja planeetat muodostuvat ja kehittyvät. Vaikka nämä aallonpituudet voivat paljastaa ennennäkemättömiä kohteita ja fysikaalisia prosesseja, niin alimillimetri alueen tähtitieteessä on ...

20. heinäkuuta 2020: Tämä upea kuva otettu Chilen Atacaman autiomaassa ja kuvassa näkyy laskemassa oleva aurinko kolmen ESO:n Very Large Telescope eli VLT:n yksikköteleskoopin takana. Paikan erinomaiset havainto-olosuhteet johtuvat observatorion sijainnista. 2600 metrin korkeudessa sijaitseva ESO:n Paranalin observatorio on yhdellä maailman kuivimmista alueista, joilla on uskomattoman selkeä taivas. Kuva on otettu vain kymmenkunta minuuttia auringonlaskun jälkeen, ja tähdet jo tulevat esiin pilvettömän taivaan ylllä. Kirkas tähti Sirius on hyvin näkyvissä, kun taas Orionin kuuluisa tähdistö, on etualalla olevan yksikköteleskoopin kupolin yllä. Pimeyden syventyessä tähtitaivas tulee yhä yksityiskohtaisemmin esille, kunnes olosuhteet ovat täydelliset huippulaatuisten tiedehavaintojen kannalta.

13. heinäkuuta 2020: Tämän aurinkokunnan ulko-osista kotoisin olevan lempinimeltään NEOWISE komeetan kuvasi kaksi ESO:n henkilökunnan jäsentä, jotka ovat myös innokkaita tähtivalokuvaajia. Kuva otettiin 8. heinäkuuta 2020 ESO Supernovan ja ESOn päämajan yltä Garchingissa Saksassa. Tähän harvinaisen upeaan kuvaan tuli mukaan myös toinen yöaikainen ilmiö: hyvin epätavalliset yölliset pilvet eli kiiltävät, jäiset pilvet, jotka näyttävät aivan veden aalloilta yötaivaalla. Virallisesti komeetan nimeltään C/2020 F3 NEOWISE havaitsi ensimmäisen kerran NASA:n NEOWISE avaruushanke tämän vuoden maaliskuussa. Komeetan odotetaan himmenevän kuukauden aikana, mutta pysyvän paljain silmin nähtävissä koko heinäkuun ajan. Se saavuttaa lähimmän pisteensä Maasta 23. heinäkuuta, jolloin se on hieman yli 100 miljoonan kilometrin etäisyydellä. Auringosta lähtevä lämpö, joka haihduttaa jäisen komeetan ulkokerroksia, aiheuttaa komeetan näyttävän kirkkaan hännän. Itse asiassa NEOWISE on jo selvinnyt lähimmästä kohtaamisestaan Auringon kanssa, joka oli 3. heinäkuuta 2020. On edelleen olemassa vaara, että se hajoaa sen etääntyessä Auringon kuumuudesta. Jos se pysyy ehjänä, se jatkaa matkaansa takaisin aurinkokuntamme kylmille ulkoseuduille, eikä ...

6. heinäkuuta 2020: Tämä kaunis kuva on otettu FORS-instrumentilla (FOcal Reducer and low dispersion Spectrograph) ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputkella ja siinä näkyy kaikenikäisiä tähtiä. Jotkut näistä häämöttävät etualalla ja toiset vaanivat kauempana meistä. Kuvan punaiset ja siniset sävyt ovat peräisin eri suotimien avulla otetuista kuvista, jolloin kuviin saadaan vain tietyt aallonpituusalueet. Eri suotimilla kerätyt kuvat voidaan yhdistää värikkäiksi yhdistelmäkuviksi. Kullekin suodattimelle valitaan tietty väri ja kuvat väritetään käytettyjen suotimimen mukaan, sekä lopuksi erilliset kuvat yhdistetään. Tuloksena on näyttävä kuva, jossa värit edustavat tiettyjä valon aallonpituuksia. Tämä kohta taivasta on Crux-tähdistön (Etelän risti) alueella, joka on hyvin kirkas osa Linnunrataa. Tämä kuva on otettu osana "ESO Cosmic Gems"-ohjelmaa, mikä on tieteen tiedoittamiseen keskittyvä ESO:n ohjelma, missä tuotetaan kuvia kiinnostavista, salaperäisistä ja visuaalisesti näyttävistä kohteista ESO:n teleskooppien avulla opetuksellisiin ja tieteen popularisaation tarpeisiin. Ohjelmassa käytetään sellaista teleskooppiaikaa, mitä ei voida käyttää tieteellisiin havaintoihin. Kaikkea kerättyä dataa voidaan myös käyttää tieteellisiin tarkoituksiin and se ...

29. kesäkuuta 2020: ESO:n La Sillan observatoriolla oli 2. heinäkuuta 2019 harvinainen tähtitieteellinen tapahtuma: täydellinen auringonpimennys. Vuonna 1969 vihitty La Sillan observatorio on jo pitkään ollut ESO:n tähtitieteellisen tutkimuksen etulinjassa. Viime vuonna juhlittiin La Sillan 50-vuotis juhlia ja La Sillan jatkuvaa panosta tieteen tekemisessä. Juhlallisuudet pidettiin samaan aikaan, kun täydellisen auringonpimennyksen varjo, eli umbra, kulki paikan yli. Tässä kuvassa on upea näkymä harvinaisesta täydellisestä auringonpimennyksestä, joka tuolloin kesti alle kaksi minuuttia. Täydellisen auringonpimennyksen aikana Auringon ja Kuun radat kohtaavat ja ne menevät täydellisesti päällekäin. Tämä on mahdollista, koska Aurinko ja Kuu sattuvat olemaan oikean etäisyyden päässä Maasta ja ne ovat taivaalla näennäisesti täsmälleen saman kokoisia. Kuvassa muutama tähti loistaa hetken kirkkaana, kun Auringon loistava korona hehkuu Kuun reunoilla, kuin hohtavat silkkisäikeet. Tämä oli todella henkeäsalpaava kokemus, joka nähdään La Sillalla seuraavaksi vasta vuonna 2231.

22. kesäkuuta 2020: Varhainen aamu tuo näkyville ESO Residencia hotellin, jossa tähtitieteilijät ja insinöörit yöpyvät työskennellessään ESO-teleskooppien parissa Paranalin observatoriolla Chilen Atacaman autiomaassa. Paikalla sijaitsee useita teleskooppeja, kuten taustalla näkyvät Very Large Telescope (VLT) ja VLT Survey Telescope (VST), sekä VISTA (Visible and Infrared Survey Telescope for Astronomy). Residenciaa ympäröivän kuivan autiomaan vuoksi sitä kutsutaan joskus ”keitaaksi autiomaassa”. Maisemat ovat niin erikoiset, että rakennus oli esillä vuoden 2008 James Bond -elokuvassa Quantum of Solace. Näkymät Residencian länsipuolelta kohti Tyyneltä valtamerta ovat upeat, ja myös rakennuksen arkkitehtuuri on palkittu. Residenciassa majoittuvilla vierailla on hyvät oltavat ja rakennuksessa on yli sata makuuhuonetta, ravintola, uima-allas ja jopa sauna. Paikalla on myös keinotekoinen puutarha, joka toimii pakopaikkana maapallon rankimmista sääolosuhteista. Alueen säätiloihin kuuluvat äärimmäinen kuivuus, kovat tuulet, voimakas auringonvalo ja suuret lämpötilavaihtelut. ESO:n uusin ja kunnianhimoisin projekti, Extremely Large Telescope eli ELT-kaukoputki, rakennetaan lähelle Cerro Armazonea, ja Residencia palvelee myös siellä työskenteleviä tutkijoita ja insinöörejä.

15. kesäkuuta 2020: ESO:n La Sillan observatoriolla suurin osa öistä on pilvettömiä vuoden aikana. Miljardien tähtien muodostama Linnunrata on täällä hyvin yleinen näky. Tässä kuvassa näkyvässä kupolissa on yksi kolmesta 60 senttimetrin kaukoputkesta, jotka ovat osa ExTrA projektia, joka aloitti toimintansa vuoden 2017 lopulla. Tämä pieni kaukoputkiryhmä on ensisijaisesti suunniteltu havaitsemaan kaukaisia eksoplaneettoja, jotka kulkevat radallaan kirkkaiden ja läheisten punaisten kääpiötähtien editse. Hankkeen tavoitteena on löytää mahdollisimman monta ylikulkuplaneettaa mukaan lukien Maan kokoiset planeetat elämänvyöhykkeellä ja määrittää niiden rakenne ja koostumus. Maailman suurimmat teleskoopit tulevat myöhemmin tutkimaan näiden kaasukehien koostumuksia.

8. kesäkuuta 2020: Vuonna 2016 neljän maailmanluokan tähtivalokuvaajan ja videokuvaajan tiimi matkusti ESO:n Paranalin observatoriolle Chileen. Heidän tavoitteensa oli kerätä hämmästyttäviä näkymiä maailmankaikkeudesta ultrateräväpiirtona (UHD) ja fulldome-muodoissa. Nämä ovat täydellisiä käytettäväksi planetaariossa! Muutaman viikon aikana valokuvaajat keräsivät UHD-kuvia, fulldome-aikasarjoja, 360-asteen panoraamakuvia ja vielä paljon enemmän keräten suuren joukon henkeäsalpaavia otoksia ympäristöstään. Tämä yöaikaan otettu ESO:n viikon kuva on yksi näistä ja siinä näkyy ESO:n Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken sijoituspaikka Paranal. Kuvassa oikealla näkyvä tähtien katselija, joka osoittaa yläpuolella kaartuvaa Linnunradan kaarta, on ESO:n valokuvalähettiläs Babak Tafreshi ja hän on yksi edellä mainituista retkikunnan jäsenistä. VLT:n teleskoopit ovat kuvassa hajallaan rungon vasemmalla puolella (neljä laatikkomaista yksikköteleskooppia ja kolme neljästä pyöreämmästä apukaukoputkesta). ESO:n vuoden 2016 UHD Expeditionin tuottamaa materiaalia käytetään toukokuussa 2018 avattussa ESO Supernova planetaario & vierailijakeskuksessa. ESO Supernova on ESO:n ja Heidelbergin teoreettisen tutkimuksen instituutin välinen yhteistyöhanke. Saksalainen Klaus Tschira Stiftung säätiö lahjoitti rakennuksen. Linkit Tämän kuvan vaihtoehtoinen projektio Tämän kuvan laajennettu ...

1. kesäkuuta 2020: Yksi modernin tähtitieteen innostavimmista tuloksista on tieto siitä, että maailmankaikkeus on täynnä aurinkokuntamme ulkopuolisia maailmoja, joita kutsutaan eksoplaneetoiksi. Viimeisin tutkimus viittaa siihen, että suurimmalla osalla maailmankaikkeuden tähdistä on planeettoja ja yksi tällainen planeettajärjestelmä on nähtävissä tässä hienossa viikon kuvassa. Antennit, joita on yhteenä 66 kappaletta muodostavat Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA:n radioteleskooppiverkoston, joka sijaitsee Chajnantorin tasangolla Chilessä. Aivan keskiantennin yläpuolella on kaksi kirkasta tähteä ja kirkkain näistä kahdesta tähdestä on kolmoistähtijärjestelmä, joka tunnetaan nimellä Alpha Centauri. ESO:n ja muiden yksiköiden teleskooppien avulla äskettäin havaittiin eksoplaneetan nimeltään Proxima b:n kiertävän asumiskelpoisen vyöhykkeen sisällä yhtä näistä kolmesta tähdestä (Proxima Centauri). Koska Alpha Centauri on Maata lähin tähtijärjestelmä, niin Proxima b on lähin koskaan löydetty eksoplaneetta. Upealla taivaalla näkyy toinenkin maailma, mutta tällä kertaa hieman meitä lähempänä. Kuvan yläosassa kaksi kirkasta, punertavaa kohdetta ovat aivan Linnunradan vyön vieressä. Vasemmalla on Antares, joka on punainen jättiläistähti Skorpionin (Scorpius) tähdistössä ja oikealla on näyttävä ...

25. toukokuuta 2020: Kuvassa yksi ESO:n valokuvalähettiläistä Babak A. Tafreshi poseeraa ihastuttavan eteläisen tähtitaivaan alla. Babak seisoo laajan Miñiquesin tulivuorikompleksin reunalla, joka sijaitsee Chilessä Antofagastan alueella Atacaman autiomaassa. Tämä alue on myös ESO:n Paranalin observatorion kotipaikka, missä Very Large Telescope eli VLT-kaukoputki katsoo ylös taivaalle havaiten eksoottisia kohteita, kuten gammapurkauksia, eksoplaneettoja ja supermassiivisia mustia aukkoja. Jokainen VLT-yksikön kaukoputki pystyy havaitsemaan noin neljä miljardia kertaa himmeämpiä kohteita, kuin mitä paljain silmin pystymme havaitsemaan. Sen ansiota VLT pystyy näkemään Universumin paljon monimuotoisempana, kuin miten me näemme sen paljain silmin. Atacaman yötaivas on kuitenkin yksi maailman kirkkaimmista ja pimeimmistä, eikä siis ole lainkaan ihmeellistä, että Babak seisoo juuri täällä. Babakin pään yläpuolella näkyvä hämmästyttävä sininen pyörre on Suuri Magellanin pilvi (LMC), joka on Linnunrataa kiertävä kääpiögalaksi. Se on osa paikallista ryhmää ja meitä kolmanneksi lähin galaksi noin 163000 valovuoden etäisyydellä. LMC on yleensä luokiteltu epäsäännölliseksi galaksiksi, mutta nyt tähtitieteilijät uskovat sen olleen aikaisemmin sauvaspiraaligalaksi ennen kuin ...

18. toukokuuta 2020: Tässä kuvassa näkyy Arp 271 nimellä tunnettu vuorovaikuttavien galaksien pari. Erikseen nämä galaksit tunnetaan nimillä NGC 5426 ja NGC 5427, joista molemmat ovat spiraaligalakseja ja lähes saman kokoisia. Jotkin tähtitieteilijät uskovat, että nämä galaksit ovat parhaillaan yhdistymässä yhdeksi kokonaisuudeksi. Tämä vuorovaikutus saa aikaan kasvavissa määrin uusia tähtiä seuraavien miljoonien vuosien aikana, joista osa näkyy 'kaasusiltana' galakseja yhdistävässä osassa. Tällainen törmäys ja vuorovaikutus voi tulla myös oman galaksimme eli Linnunradan kohdalle, joka hyvin todennäköisesti tulee törmäämään naapurigalaksi Andromedan kanssa noin viiden miljardin vuoden kuluttua. Galaksit sijaitsevat noin 120 miljoonan valovuoden etäisyydellä meistä. Saksalais-englantilainen tähtitieteiljä William Herschel löysi nämä vuonna 1785. Herschel oli tuottelias tutkija, joka myös löysi sekä infrapunasäteilyn, että Uranus-planeetan. Linkit: Saman galaksiparin aikaisempi julkaisu: http://www.eso.org/public/images/potw1035a/

11. toukokuuta 2020: Toiset omakuvat ovat parempia kuin toiset. Tämä ESO:n valokuvalähettilläs Petr Horálekin kuva on ehdottomasti yksi kaikkein vaikuttavimmista! Tässä valokuvassa valokuvaaja paistattelee Linnunradasta hohtavassa valossa, mikä saa hänet näyttämään pieneltä yllä näkyvän hämmästyttävän näkymän ansiosta. Horálek seisoo yhdellä maapallon korkeimmista ja kuivimmista paikoista, joka on Atacama Large Millimeter/submillimeter Array eli ALMA-teleskooppiverkoston antennien sijoituspaikka. ALMA sijaitsee 5000 metrin korkeudella Chajnantorin tasangolla Chilen Atacaman autiomaassa. Verkosto näkee maailmankaikkeuden infrapuna- ja radioaaltojen välisellä alueella, jonka ansiosta se pystyy havaitsemaan äärimmäisen kylmiä ja kaukaisia kohteita, sekä tutkimaan tähtien, planeettakuntien, galaksien ja jopa elämän rakennusaineita. ALMA pystyy havaitsemaan myös havaittavan Universumin rajalle, mikä mahdollistaa kosmoksen tutkimisen ja sen alkuhetkien selvittämisen. Chilen pimeä, kirkas ja kuiva taivas tekevät siitä yhden maailman parhaista paikoista Universumin tarkkailuun. Ammattitähtitieteilijöiden havaitessa siellä olevien edistyksekkäiden havaintolaitteiden avulla yötaivasta myös paljain silmin näkyvä taivas on aivan yhtä henkeä salpaava näky. Linkit Kuvan kalansilmäversio Kuvan laajempi 360 x 180 asteen versio

4. toukokuuta 2020: Päivänkoitto ESO:n La Sillan observatoriolla tuo esille koko Universumin loiston hämmästyttävällä tarkkuudella oman pienen planeettamme taustalla. Linnunrata levittäytyy taivaalle miljardien tähtien valaisemana ja pölyjuovien peittämänä. Tähtienvälisen pölyn pilvet ovat paksuimmillaan Jousimiehen tähdistön suunnassa, mikä myös osoittaa Linnunradan keskustan suunnan. Se on keskus, jonka ympäri näyttävät spiraalihaarat kiertävät. Galaksin keskustassa sijaitsee myös supermassiivinen musta-aukko, josta vapautuu suunnaton määrä energiaa sen syödessä ympäriltään materiaa (Sagittarius A*). ESO:n teleskoopit ovat auttaneet tämän hirviömäisen mustan aukon ominaisuuksien selvittämisessä. Lähes kolme vuosikymmentä kestäneessä ESO:n huipputeleskooppien avulla tehdyssä tutkimuksessa on käytetty yhtä Very Large Telescope eli VLT:n 8.2 metrin Yepun yksikköteleskooppia, joka sijaitsee ESO:n Paranalin observatoriolla, sekä 3.5 metrin New Technology teleskooppia (NTT) La Sillassa. Näiden avulla on selvitetty Linnunradan keskustaa kiertävien tähtien liikkeitä. Näiden havaintojen avulla saatiin paljon uutta tietoa alueesta, kuten sen etäisyys Maasta ja sen, että siellä olevan kohteen massa on noin neljä miljoonaa kertaa Auringon massan suuruinen. Tämä ei ole ainoa La ...

27. huhtikuuta 2020: Tämän viikon kuva esittää hämmästyttävän kaunista Linnunrataa levittäytyneenä Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken yläpuolella ESO:n Paranalin observatoriolla. Kuvassa näkyy hämmästyttävän paljon yötaivaan erilaisia yksityiskohtia, mikä on mahdollista täällä Chilen Atacaman autiomaassa. Paranalissa tähtien täyttämä Linnunrata on niin kirkas, että pimeänä yönä sen valo saa aikaan varjoja ihmisistä ja muista kohteista. Kuvassa näkyy lukemattomia tähtiä, pölyjuovia ja hohtavia kaasupilviä. Nämä pilvet ovat tähtien syntypaikkoja ja vastasyntyneistä tähdistä peräisin oleva voimakas säteily ionisoi kaasupilvien vetyä ja saa ne loistamaan ruusunpunaisina. Linnunradan alapuolella näkyy Suuri Magellanin pilvi, joka on Linnunrataa kiertävä kääpiögalaksi. Maailman edistyksekkäin optinen observatorio VLT havaitsee yötaivasta joka yö. Teleskooppi itse asiassa koostuu neljästä yksikköteleskoopista (Unit Telescopes), joista jokainen näkyy kuvassa, sekä kahdeksasta pienemmästä apukaukoputkesta (näistä yksi näkyy kaukana etualan kaukoputken vasemmalla puolella). Jokaisessa yksikköteleskoopissa on halkaisijaltaan 8.2 metrin kokoinen peili, jonka avulla voidaan nähdä neljä miljardia kertaa himmeämpiä kohteita kuin paljain silmin. Voit vain kuvitella mitä VLT katselee tänä tähtikirkkaana ...

20. huhtikuuta 2020: Tässä viikon kuvassa näkyy kaksi kolmesta uudesta ExTrA-teleskoopista, jotka sijaitsevat ESO:n La Sillan observatoriolla Chilessä. Yli 2000 metrin korkeudella merenpinnasta nämä teleskoopit etsivät taivaalta Maan kokoisia maailmoja Aurinkoa pienempien M-luokan tähtien ympäriltä. Teleskooppien yläpuolella olevalla yötaivaalla näkyy tähdenlento Chilen Atacaman autiomaan horisonttia vasten. Tähdenlennot eivät oikeastaan ole tähtiä, vaan pölyä tai pieniä kiven palasia, jotka tulevat Maan kiertoradalle ja lopulta palavat poroksi korkealla ilmakehässä. Ennen törmäämistään Maan ilmakehään näitä pikkuisia taivaankappaleita kutsutaan meteoroideiksi. Nämä näyttävät meteoroidien aiheuttamat valoviirut eivät ainoastaan ole kauniita ja jännittäviä, vaan myös informatiivisia. Tutkijat tarkkailevat meteoroidien rataa ja kirkkautta, jolloin niiden koostumusta ja alkuperää aurinkokunnassa voidaan tutkia. Jos meteoroidi kulkeutuu Maan ilmakehän läpi maahan saakka, niin sitä kutsutaan meteoriitiksi. Tutkijat voivat tutkia meteoriitteja ja selvittää niden avulla aurinkokunnan menneisyyttä.

13. huhtikuuta 2020: Länsi-Saksassa koettiin 18-20 heinäkuuta 2017 voimakas myrsky. Ukkonen ja salamointi sytyttivät useita tulipaloja ja saivat veden korkeuden nousemaan 1,5 metriä, mikä johti alueella katujen ja kellarien tulvimiseen. Aiheuttamastaan haitasta huolimatta myrsky toi mukanaan vaikuttavan kauniita näkymiä. ESO:n valokuvalähettilläs Petr Horálek otti tämän kauniin valokuvan myrskystä ESO:n päämajan kotipaikassa Garching bei Münchenissä Münchenin ja Berliinin yhdistävällä tiellä. Erikoisena yksityskohtana myrskyä ympäröivä taivas on värjäytynyt purppuraksi. Taivaalla näkyvät eksoottiset värit, kuten punainen, vihreä, oranssi ja purppura aiheutuvat yleensä ilmakehän varatuista hiukkasista, joita eri säätilat ja pilvien muodostuminen voi aiheuttaa. Taivaan väri riippuu myös salaman lämpötilasta, etäisyydestä, sekä siitä, miten valon kulku vääristyy ennen kuin se osuu silmäämme. Väriin voi myös vaikuttaa päivän ajankohta, koska kulma, jossa auringonvalo tulee pilviin ja heijastuu niistä, aiheuttaa myös eri värejä ilmakehään. Koska ukkoset esiintyvät useimmiten myöhään iltapäivällä, kuten tälläkin kertaa, näemme usein voimakkaita värejä pyörteisten pilvien keskellä. Yleisin väri on purppura, mikä vihjaa siihen suuntaan, että ...

6. huhtikuuta 2020: Kiiltelevän metallin ympäröimänä ESO:n Very Large Telescope yksikköteleskooppien kaksi insinööriä suorittavat teleskoopin monimutkaisen ja hienostuneen optisen systeemin huoltotöitä. Aivan kuten ihmistenkin silmät myös ESO:n Paranalin observatorion 'silmät' täytyy säännöllisesti tarkistaa ja ylläpitää niiden toimintakykyä, jotta pystytään ottamaan tähtitieteen parhaita kuvia. Yksikköteleskooppien valtavat 8.2-metrin peilit ovat suojaavien rakenteiden ympäröimiä, mikä takaa sen, että herkät optoelektroniikan laitteistot ovat suojassa ympärillä olevalta karulta ja pölyiseltä autiomaalta. Siitä huolimatta peilit täytyy aika ajoin puhdistaa! Tämä on erittäin tärkeää, koska pienikin vääristymä voi häiritä teleskoopilla otetettuja kuvia.Atacaman autiomaan hienot pölyhiukkaset eivät ainoastaan vähennä kuvien laatua, sillä niillä on peilin pintaan myös hiova vaikutus. Tämän vuoksi pelkkä peilin puhdistus ei aina riitä, vaan se täytyy säännöllisesti myös pinnoittaa uudelleen. Tämä ESOcastin jakso esittelee, miten tämä prosessi tapahtuu! Tämän valokuvan otti ESO:n valokuvalähettiläs Gerhard Hüdepohl, joka työskenteli aikaisemmin Cerro Paranalilla sähköinsinöörinä.

30. maaliskuuta 2020: Tämän viikon kuvassa Linnunrata levittäytyy Chilen Atacaman autiomaan tähtitaivaan yllä. Tähtienvälisen pölyn tummat juovat sekoittuat kuuman kaasun hehkusta ja miljardeista tähdistä tulevaan valoon. Nämä muodostavat vaikutelman rakettien laukaisusta peräisin olevasta paksusta savuvanasta. Toisin kuin yläpuolella näkyvässä myrskyisässä osassa kuvaa alempana ESO:n Paranalin observatorion torni seisoo tyynesti iltataivaan alapuolella. Paranal on Very Large Telescope eli VLT-kaukoputken sijoituspaikka. VLT on uraauurtava teleskooppi, joka koostuu neljästä yksikköteleskoopista ja neljästä liikuteltavasta aputeleskoopista. Teleskooppeja voidaan käyttää eri kombinaatioissa interferometri-asetelmassa, jossa teleskooppien keräämä valo yhdistetään ja tähtitieteilijät pystyvät tutkimaan Universumia aivan erityisellä tarkkuudella. VLT on tehnyt useita tieteellisiä läpimurtoja sisältäen Linnunradan keskustaa uskomattomalla nopeudella kiertävien yksittäisten tähtien havaitsemisen. Tämä vihjaa voimakkaan gravitaatiokentän olemassaoloon, mikä osaltaan todistaa, että keskustassa lymyilee supermassiivinen musta-aukko nimeltään Sagittarius A*.